Kutsu ja tiedote: Sodankylän geofysiikan observatoriolle myönnetään 8.12. eurooppalainen tunnustus pitkäaikaisesta, 110-vuotisesta toiminnasta

Euroopan Fyysikkoseura (European Physical Society, EPS) on nimennyt Sodankylän geofysiikan observatorion SGO:n historiallisesti tärkeäksi paikaksi tunnustukseksi observatorion pitkäjänteisestä työstä. EPS:n puheenjohtaja Luc Bergé julkistaa historiallisen paikan palkintolaatan Sodankylän Tähtelässä torstaina 8.12.2022 kello 9.

Suomalainen Tiedeakatemia perusti Sodankylän geofysiikan observatorion (SGO) Tähtelään vuonna 1913 kehittämään ja ylläpitämään geofysiikan pitkäaikaisia havaintoja, tutkimaan geo- ja avaruusympäristöjen muutosta sekä koordinoimaan kansainvälisiä avaruustehtäviä Suomessa. SGO oli perustettaessa yksi ensimmäisistä napapiirin pohjoispuolisista observatorioista. Pisin havaintosarja on yli 100 vuoden aikasarja geomagneettisen kentän vaihteluista.

Nykyään observatorio toimii Oulun yliopiston alaisena valtakunnallisena erillislaitoksena ja hoitaa kansainvälisiä, kansallisia ja alueellisia tehtäviä. Tärkeimpiä vastuita ovat edelleen jatkuva geomagneettinen havaintotoiminta sekä avaruus- ja geoympäristöjen ympärivuorokautinen seuranta ja siihen liittyvä tutkimustyö.

”Observatoriot ovat yhteiskunnan pitkäaikaismuisti ja kansallisen varautumisen tukiranka. SGO:lla on tärkeä rooli havaitsevassa avaruus- ja geotieteessä, arktisen polaarialueen nopean muutoksen syiden ymmärtämisessä sekä geoympäristössä esiintyvien luonnonuhkien pitkäaikaisessa seurannassa”, sanoo observatorion johtaja, professori Eija Tanskanen.

Lue lisää alla magneettikentän historiallisesta tutkimisesta sekä tulevaisuuden satelliittisuunnitelmista ja avaruuslaboratoriosta.

Ilmoittautuminen torstain julkistustilaisuuteen Sodankylässä viimeistään 7.12. klo 12: Jenni.Simila@oulu.fi, puh. 029 448 0832. Tilaisuus on avoin ilmoittautuneille toimittajille mutta ei yleisölle.

Lisätietoja: Johtaja, professori Eija Tanskanen, Eija.Tanskanen@sgo.fi, 0294 480813

Sodankylän geofysiikan observatorio SGO

European Physical Society

Magneettikenttä on piirtynyt hapristuvalle paperille kymmeniä vuosia – maailmanlaajuinen pelastusoperaatio tulevaisuuden avaruussäätä ennakoimaan Sodankylän keinoilla

Ennen nykymenetelmiä, vielä 30 vuotta sitten, kynä tai magneetti liikkui Maan magneettikentän mukana ja piirsi käyriä valokuvapaperille. Vanhat tallenteet alkavat kuitenkin haurastua ja muuttavat väriään. Tutkijat ympäri maailmaa painivat saman ongelman kanssa: Miten jopa tuhansia kilometrejä pitkät, osin koskemattomat aarteet saataisiin yhtenäiseen digitaaliseen muotoon tulevaisuutta ennustamaan?

Sodankylän geofysiikan observatoriossa on käytössä ja kehityksessä digitointimenetelmä, joka mahdollistaa vanhojen magneettisten mittausten hyödyntämisen myös tuleville jälkipolville. Historialliset, valokuvapaperille nauhoitetut tallenteet ovat olleet vaarassa tuhoutua käyttökelvottomiksi, mutta uudella menetelmällä ne voidaan tallentaa kovalevylle valokuvina ja numeerisessa muodossa.

Maapallon magneettikenttä on yhtä vanha kuin itse maapallokin. Sen muutoksia on kuitenkin mitattu moderneilla, automaattisesti arvot siirtävillä instrumenteilla vasta noin kolme vuosikymmentä. Ennen kehittyneiden ja riittävän tarkkojen mittalaitteiden aikaa kynä tai magneetti liikkui magneettikentän mukana ja piirsi käyrät valokuvapaperille. Tärkeimpien mittauspaikkojen tallenteilta laskettiin aikanaan arvot tunnin välein. Nämä magneettiset näytteet ovat todellisuudessa hyvin tarkkoja, ja niihin on tallentunut voimakkuuden muutos useita kertoja minuutissa. Osa magneettisista näytteistä on täysin koskemattomia, ja niissä voi olla tietoa, joka esimerkiksi kertoo meille, kuinka avaruussään muutoksista johtuville sähkövirroille alttiit sähkömuuntajat tulisi suunnitella.

Vanhojen tallenteiden maailmanlaajuinen kokonaismäärä on jopa tuhansia kilometrejä. Jos ne halutaan valokuvata, etäisyyden kameraan täytyy pysyä samana jokaisessa valokuvassa. Muuten valokuvien vertaaminen keskenään on vaikeaa. Sodankylän geofysiikan observatoriolla on noin 30 kilometriä tällaisia lähes tutkimattomia tallenteita varastossa.

Aikoinaan Ilmatieteen laitoksella työskennellyt Markku Mäkelä rakensi osana G-EPOS-infrastruktuurihanketta laitteen, johon haurastuva tallenne voidaan asettaa ja laite valokuvaa menneen avaruussään automaattisesti. Kameran linssin etäisyys tallenteeseen pysyy samansuuruisena, joten valokuvia voidaan verrata myöhemmin keskenään. Laite oli pitkään käyttämättömänä, mutta nyt se on Sodankylän geofysiikan observatoriolla aktiivisessa käytössä ja jatkokehityksessä. Yhteistyötä tehdään muiden tutkimuslaitosten kanssa ja pyrkimyksenä on rakentaa ohjelmisto, joka etsisi halutun tiedon kuvista, ja mahdollistaa pitkien tallenteiden hyödyntämisen tutkimuksessa, jonka pohjalta voi rakentaa ennusteita tulevaisuuteen.

Lisätietoja: väitöskirjatutkija Otto Kärhä, otto.karha@oulu.fi, p. 050 5606617

Ensimmäistä LappiSat-piensatelliittia suunnitellaan Sodankylässä – avaruuteen aikaisintaan vuonna 2024, täysin pölytön avaruuslaboratorio valmis kevättalvella 2023

Sodankylän geofysiikan observatorion LappiSat-avaruusohjelman ensimmäinen satelliitti LappiSat-1 mahdollistaa revontulien ja magneettikenttien mittaukset suoraan avaruudesta. Satelliittia suunnitellaan parasta aikaa yhteistyökumppaneiden kanssa avaruuskampuksella Sodankylän Tähtelässä, jonka avaruuslaboratorio puhdastiloineen uusitaan avaruuteen matkaavien laitteiden rakentamista varten.

LappiSat-1-satelliitin tarkoituksena on tutkia ensisijaisesti geofysikaalisia ilmiöitä, kuten revontulia ja Maan magneettikenttää. Tutkimuksia varten satelliitissa tulee olla instrumentteja, jotka suoriutuvat avaruuden asettamista haasteista samalla, kun ne toimivat moitteetta kiertoradalla useiden satojen kilometrien korkeudessa. Näitä satelliitissa olevia instrumentteja kutsutaan hyötykuormiksi, ja niitä tulee olemaan LappiSat-1-satelliitissa neljä kappaletta: kaksi kameraa, joilla kuvataan sekä revontulia että muita kiinnostavia kohteita, magnetometri magneettikenttien mittaukseen sekä fotometri, jolla revontulista saadaan lisätietoa kameroiden ottamien kuvien tueksi.

Satelliitti tullaan laukaisemaan kiertoradalle noin 600 km korkeudelle Maan pinnasta aikaisintaan vuonna 2024. Satelliitti sijoitetaan niin kutsutulle polaariradalle kiertämään Maapalloa pohjoisnavalta etelänavalle ja takaisin, jolloin satelliitti kulkee myös Sodankylän yläpuolelta tasaisin väliajoin mahdollistaen kommunikoinnin satelliitin kanssa suoraan Sodankylän geofysiikan observatorion omalla maa-asemalla.

Osana uusittavaa avaruuslaboratoriota on erityinen puhdastila, jossa herkät instrumentit rakennetaan pölyttömässä tilassa, jolloin ne ovat avaruuslentokelpoisia – pöly elektroniikassa saattaisi pahimmillaan vaurioittaa instrumentin käyttökelvottomaksi sen päästessäavaruuteen.

Lisätietoja: Laboratoriopäällikkö Jouni Envall, jouni.envall@oulu.fi, 0294 480834