Lapsena urheiluseurassa harrastaneet naiset ovat aikuisenakin liikunnallisesti aktiivisia

Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, miten urheiluseuraharrastaminen lapsuudessa ja nuoruudessa on yhteydessä aikuisuuden fyysiseen aktiivisuuteen, paikallaanoloon ja lihavuuteen. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin tutkimuksen alkuvaiheessa kyselylomakkein ja myöhemmissä vaiheissa liikemittareiden avulla.

Osallistujat jakautuivat tutkimuksen alkuvaiheessa kolmeen urheiluseuraharrastajaryhmään:

• jatkuva aktiivinen osallistuminen urheiluseuratoimintaan (pojista 12,0 %, tytöistä 7,5 %)
• jatkuva kohtuullinen osallistuminen urheiluseuratoimintaan (pojista 14,0 %, tytöistä 13,3 %)
• vähäinen osallistuminen tai ei lainkaan osallistumista urheiluseuratoimintaan (pojista 74,0 %, tytöistä 79,2 %).

Jatkuva osallistuminen organisoituun liikuntaan lapsuudessa ja nuoruudessa oli yhteydessä aktiviseen liikkumiseen aikuisiällä erityisesti naisilla.

– Lapsena kahteen aktiivisempaan ryhmään kuuluneet naiset raportoivat aikuisena enemmän fyysistä aktiivisuutta, ja tämä näkyi myös liikemittareilla mitattuna korkeampana kokonaisaktiivisuutena, reippaan ja raskaan liikunnan määränä sekä korkeampina kokonaisaskelmäärinä, kertoo yliopistonlehtori ja tutkimuksen johtaja Kasper Salin liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

Urheiluseuratoimintaan lapsena aktiivisesti tai kohtuullisesti osallistuneet miehet puolestaan raportoivat enemmän fyysistä aktiivisuutta kuin seuratoimintaan vähäisesti tai ei lainkaan osallistuneet miehet, mutta liikemittauksissa eroa ei havaittu.

– Syitä tähän voi olla useita. Liikunnallisempaan elämäntapaan nuoruudessa tottuneet voivat tunnistaa arjesta fyysistä aktiivisuutta paremmin ja sen vuoksi raportoivat sitä myös enemmän, vaikka mittareilla mitattuna liikuntamäärät olisivatkin samoja, Salin pohtii.

Urheiluseuratoimintaan vähäisesti tai ei lainkaan osallistuneiden naisten joukossa television katseluaika oli suurempaa ja lihavuus yleisempää kuin kohtuullisesti osallistuneilla naisilla. Miehissä eri harrastajaryhmien välillä ei havaittu eroa television katselun määrässä tai ylipainoisten osuudessa.

Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -tutkimus on seurannut vuodesta 1980 lähtien yli kolmeatuhatta suomalaista säännöllisesti. Tutkimukseen osallistui alkuvaiheessa noin 3 500 3–18-vuotiasta suomalaista ja viimeisimmässä mittauksessa (2018–2020) liikemittareillla mitattu fyysisen aktiivisuuden data kerättiin yli 1 300 osallistujalta.

Tutkimus tehtiin osana Turun yliopiston professori Olli Raitakarin johtamaa Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -monikeskustutkimusta. Liikuntatutkimus on toteuttu yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesin kanssa. Tutkimusta ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö ja Suomen kulttuurirahasto.

Lisätietoja:

Kasper Salin
tutkimuksen johtaja, yliopistonlehtori
kasper.salin@jyu.fi
0408053964

Alkuperäinen artikkeli:

Xiaolin Yang, Tuomas Kukko, Irinja Lounassalo, Janne Kulmala, Harto Hakonen, Suvi P. Rovio, Katja Pahkala, Mirja Hirvensalo, Sanna H. Palomäki, Nina Hutri-Kähönen, Olli T. Raitakari, Tuija H. Tammelin, Kasper Salin, Organized Youth Sports Trajectories and Adult Health Outcomes: The Young Finns Study, American Journal of Preventive Medicine, 2022, ISSN 0749-3797, https://doi.org/10.1016/j.amepre.2022.06.018