Lastensuojelu ei ole rankaisemista

Lastensuojelusta viime aikoina käyty keskustelu on välittänyt negatiivista kuvaa lastensuojelun toimintakäytännöistä ja asiakkaiden asemasta lastensuojelussa. Julkisuudessa käytävä keskustelu ruokkii käsitystä, että lastensuojelu on lapselle tai hänen perheelleen rankaisu. Samalla lastensuojelua kuvataan mielivaltaiseksi ja sattumanvaraiseksi toiminnaksi.

- Tämä on huolestuttavaa, sillä se lisää perheiden kynnystä hakea apua ja tukea lastensuojelusta, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen .

Lastensuojeluun kuuluu sen luonteensa vuoksi kontrollin elementti, mutta rankaisemista se ei ole, eikä sitä pitäisi siihen liittää. Lastensuojelun tavoitteena on aina löytää keinot ja tavat, joilla tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään.

- On muistettava, että lastensuojelun asiakkaista 80 % saa tukea ja apua avohuollossa. Tuki on vanhempien vapaaehtoisesti vastaanottamaa ja yhdessä lapsen, nuoren sekä vanhempien kanssa suunniteltua. Lastensuojelun asiakkuus käynnistyykin usein vanhempien aloitteesta, muistuttaa Heinonen.

Tuen rinnalla kontrolli voi toimia hyvänä muusana ja se voi rakentua myös vanhempien omien toiveiden perusteella.

- Vanhemmat tarvitsevat jonkun arkeen palauttajan, kasvatuksen perustehtävästä muistuttelijan sekä lapsen näkökulmaa erilaisissa valintatilanteissa esiin tuovan ammattilaisen. Kaikkien vanhempien kasvaminen vanhemmuuteen ei aina tapahdu itsestään. Lastensuojelua on turha syyttää, jos vanhemmista ei pidetä riittävästi huolta vanhemmuuden alkumetreillä, sanoo puolestaan Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro .

Huostaanotto on viimeinen keino

Lastensuojelua syytetään useasti "kyttäämisestä" ja vuoden 2008 lakimuutoksen jälkeen on pelätty, että lastensuojeluilmoituksia tehdään turhaan ja kiusaamistarkoituksessa.

- Uuden lain madalletun ilmoittamiskynnyksen avulla on haluttu varmistaa, ettei yksikään lapsi tai nuori jää ilman tarvitsemaansa tukea. Madallettu ilmoittamiskynnys ei suinkaan ole johtanut kiusanteon kasvuun. Yksityishenkilöt tekevät ilmoituksia todella harvoin, sanoo Heinonen.

Esimerkiksi Helsingissä vuonna 2011 tehdyistä lastensuojeluilmoituksista alle 10 % oli yksityishenkilöiden tekemiä.

Huostaanotot ovat äärimmäinen keino puuttua lapsen ja perheen ihmisoikeuksiin. Ne herättävät tunteita ja pelkoa huostaanoton vaikutuksista lapsen tai vanhempien arkeen. Vasten lasten tai vanhempien tahtoa toteutettavat huostaanotot koetaan myös joskus mielivaltaisina. Huostaanotto on kuitenkin aina viimeinen vaihtoehto, johon päädytään jos muut auttamiskeinot ja tukitoimet eivät ole tuoneet tilanteeseen parannusta.

- Tavoitteena on aina toteuttaa huostaanotto yhteistyössä vanhempien kanssa ja huostaanottoa edeltääkin usein pitkä valmisteluprosessi, muistuttaa Heinonen.

Petrattavaa riittää

Myös lastensuojelussa tapahtuu virheitä. Sen vuoksi toimintaa ja päätöksiä pitää tarkastella entistä avoimemmin ja lastensuojelun toimijoilla on oltava uskallusta muuttaa tehtyjä päätöksiä, silloin kun lapsen oikeudet niin edellyttävät. Vain avoimuudella ja lastensuojelun toimintakäytäntöjen kriittisellä tarkastelulla lastensuojelu voi muuttaa imagoaan ja vanhempien kokemusta lastensuojelusta kumppanina tai kaverina.

Puutteita lastensuojelutyössä on ainakin vanhempien kanssa työskentelyssä. Työntekijöiden vaihtuvuus ja suuret asiakasmäärät rasittavat myös lastensuojelun asiakkaita.

- Välillä ei esimerkiksi ole selvää, kuka kantaa vastuun vanhempien kuntouttamiseen tähtäävästä työskentelystä tai siihen ei ole resursseja. Vaikka lastensuojelulain avulla lastensuojelutyön prosessia on saatu selkiytettyä, ovat päätöksentekoon liittyvät asiat edelleen joskus vaikeasti hahmotettavissa ja päätöksiä tehdään ilman tarpeellisia perusteluja, pohtii Heinonen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavat päätökset Suomelle lastensuojeluasioissa ovat puolestaan tulleet lähinnä sijoituksen jälkeisestä yhteydenpidon rajoittamisesta.

Lapsi on etusijalla

Lastensuojelua tarvitaan nyky-yhteiskunnassa helpottamaan perheiden arkea. Useimmiten tämä tapahtuu yhteistyössä vanhempien kanssa, sopivat tuen muodot löytämällä. Joskus arjen helpottaminen vaatii kontrollia. Toisinaan taas lapsen etu vaatii rankkojakin lastensuojelullisia toimenpiteitä. Lastensuojelussa lapsi on etusijalla.

Lastensuojelun toimintatapoja ja käytäntöjä tulee arvioida kriittisesti, mutta samalla on pidettävä huolta siitä, ettei lastensuojelulle tarjottavan negatiivisen leiman kautta häivytetä sitä tosiasiaa, että Suomessa on lapsia ja nuoria, jotka voivat huonosti. Lapsella on oltavat oikeus oman ikätasonsa mukaiseen elämään ja turvalliseen lapsuuteen.

- On muistettava aina, että lapsen etu voi mennä vanhempien edun edelle. Lastensuojelun tehtävä on pitää huolta lapsen edun toteutumisesta, korostaa Sauro.

Lisätietoja:
Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen
puh. 044 329 0029
hanna-mari.savolainen@lskl.fi

Lastensuojelun Keskusliitto on vuonna 1937 perustettu lastensuojelualan kattojärjestö, joka ajaa lapsen etua, vaikuttaa yhdessä jäseniensä kanssa lapsia koskevaan päätöksentekoon ja yhdistää eri tahojen asiantuntemuksen. Liiton jäseninä on 93 järjestöä ja 36 kuntaa tai kuntayhtymää. Tänä vuonna vietetään keskusliiton 75-vuotisjuhlavuotta. Lisätietoja www.lskl.fi