Linnut siirtyvät Skandeilla kohti tuntureiden viileämpiä ylärinteitä ilmaston lämmetessä

Eläin- ja kasvilajien on osoitettu aikaisemmissa tutkimuksissa siirtyvän kohti viileämpiä napa-alueita ilmastonmuutoksen takia. Ilmasto-olosuhteet viilenevät myös korkeuden mukaan, ja vuoristoilla elääkin enemmän kylmään sopeutuneita lajeja kuin alangoilla. Vuoristojen lajistomuutoksia on tutkittu varsin vähän. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 76 pesivän lintulajin mahdollisia korkeussiirtymiä Norjan ja Ruotsin tuntureilla. Keskimäärin nämä lajit siirtyivät noin metrin vuodessa kohti tuntureiden lakialueita. Tulokset vastaavat hyvin aikaisempia kansainvälisiä tutkimuksia, joiden mukaan ilmastonmuutos siirtää lajien levinneisyysalueita metrin vuodessa kohti vuoren huippuja. Tasamaalla muutosnopeus on ollut noin kilometrin vuodessa kohti pohjoista.

– Metri vuodessa ei kuulosta kovin nopealta vauhdilta, mutta topografian takia sopivien elinalueiden määrä kuitenkin vähenee etenkin tuntureiden yläosissa elävillä lajeilla, kuten pulmusella ja lapinsirkulla. Nämä lajit ovatkin vähentyneet Pohjoismaissa, kertoo tutkimusta vetänyt väitöskirjatutkija Joséphine Couet Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Luomuksesta.

Lajit siirtyivät nopeammin myös alueilla, joilla vuoret olivat korkeampia. Tämä viittaa siihen, että sopivaa elintilaa etsitään yhä korkeammalta. Lajit eivät voi kivuta loputtomasti vuoren rinnettä ylöspäin, vaan voimakas ilmaston lämpeneminen voi johtaa paikallisiin sukupuuttoihin. Siirtymisnopeudessa oli myös eroja lajien välillä. Nopeimmin siirtyivät lyhytikäiset lajit, kuten kivitasku ja urpiainen.

– Monet lintulajit ovat paikkauskollisia edellisvuoden pesimäpaikalleen. Lyhytikäisillä lajeilla nopea sukupolven pituus voi lisätä niiden kykyä reagoida ketterästi ympäristönmuutoksiin pitkäikäisiin lajeihin verrattuna, selittää tutkija Emma-Liina Marjakangas Luomuksesta.

Tulokset tukevatkin käsitystä, että lajien levinneisyysaluemuutokset tapahtuvat etenkin nuorten lintujen siirtymien kautta, koska nuoret linnut ovat vähemmän paikkauskollisia pesimäalueilleen kuin vanhat. Tutkimus on myös hyvä esimerkki, että pitkäjänteistä lintujen seurantatyötä tarvitaan, jotta ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan tutkia. Vaikka Pohjoismaiden linnustoa on seurattu jo vuosikymmeniä, ovat aineistot tuntureilta muita elinympäristöjä niukemmat.

– Vuoristoalueet ovat hankalammin saavutettavissa, alueella asuu vähän lintuharrastajia ja lintutiheydet ovat alhaisia verrattuna alavien alueiden tilanteeseen. Tämän takia vuoristolinnuston tutkiminen on haastavaa niin Pohjoismaissa kuin muuallakin maailmassa, selittää yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luomuksesta.

Tutkimus perustuu lähes 5000 vuoristoalueella tehtyyn pistelaskentaan vuodesta 1999 alkaen, ja se julkaistiin kansainvälisessä Oecologia –tiedesarjassa.