Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusmenetelmään liittyvät riskit saivat Ruotsissa enemmän huomiota sanomalehdissä kuin Suomessa, toteavat YTM Petra Kuisma, professori Tapio Litmanen ja YTT Matti Kojo ATS Ydintekniikka -lehdessä julkaistussa artikkelissa. Tutkimusaineisto kerättiin Helsingin Sanomista, Aamulehdestä, Dagens Nyheteristä ja Svenska Dagbladetista vuosilta 2008–2015.

Tutkijat havaitsivat, että Suomessa ei juuri keskustella loppusijoitusmenetelmään liittyvästä teknologiasta. Vaikuttaa siltä, että luottamus teknologiaan on Suomessa vahvempaa ja kriitikoiden pääsy valtamediaan vaikeampaa. Ruotsissa taas teknologiset riskit näyttävät nousevan esiin enemmän. Suomessa riskikeskustelu on yleisluonteisempaa ja Ruotsissa yksityiskohtaisempaa ja teknisempää.

Aiheesta uutisoitiin Ruotsissa tarkastelujaksolla enemmän kuin Suomessa. Ruotsissa asiantuntijat osallistuivat julkiseen keskusteluun myös useammin kuin Suomessa. Sen sijaan Suomessa suuri yleisö kävi edelleen keskustelua loppusijoituksesta mielipidepalstoilla.

”Avoimessa yhteiskunnassa riskiviestinnän ei tulisi jäädä vain asiantuntijoiden ja viranomaisten väliseksi,” toteaa professori Tapio Litmanen Jyväskylän yliopistosta. Tutkijat muistuttavat, että laimea osallistuminen julkiseen keskusteluun ei ole hyvä asia, jos se jättää piiloon epävarmuuksia ja ristiriitoja. Asiantuntijoiden ei pitäisi pelätä julkista riskikeskustelua, vaikka uhkana olisikin leimaantuminen esimerkiksi ydinvoiman vastustajaksi.

Ruotsissa puhutaan kuparista, Suomessa kallioperästä

Loppusijoitusmenetelmään liittyvät riskit jakautuivat aineistossa kolmeen eri teemaan. Riskeinä nähtiin kuparikapselien kestävyyteen liittyvät epävarmuustekijät, kallioon ja ikiroutaan liittyvät epäselvyydet sekä ympäristöön, terveyteen ja arvoihin liittyvät kysymykset.

Ruotsin sanomalehtijutuista 55 % keskittyi kuparin kestävyyteen liittyviin kysymyksiin, kun Suomessa osuus oli 24 %. Kalliota ja ikiroutaa käsitteleviä sanomalehtijuttuja oli Ruotsissa 26 %, kun taas Suomessa teema oli esillä 55 % jutuista. Ympäristöön, terveyteen ja arvoihin liittyvät kysymykset olivat esillä seitsemässä prosentissa ruotsalaislehtien jutuista ja yhdeksässä prosentissa suomalaislehtien jutuista.

Suomi siis keskus­telee kallioperästä ja ikiroudasta, kun taas Ruotsi puolestaan kupa­rikorroosiosta. Yksi selitys tälle on erot päätöksenteossa. Ruotsissa on kriittisessä vaiheessa haastettu tutkimuksella kuparin kestävyys loppusijoitusratkaisussa. Suomessa kuparikorroosion ei ole koettu muodostuvan ongelmaksi, koska tutkimusta asiasta voidaan jatkaa eikä kysymykseen kuparikorroosiosta ole tarvetta reagoida välittömästi. Suomessa on jo myönnetty lupa loppusijoitukselle ja luolaston rakentaminen on siinä vaiheessa, että kallioperä on erityisen kiinnostuksen kohteena. Toisaalta riskikeskustelun kansalliset teemat heijastelevat loppusijoitushankkeen kriitikoiden osaamisalueita ja resursseja.

Sanomalehtiaineisto kerättiin KYT2018-tutkimusohjelman hankkeessa ”Turvallisuuden hallinta Suomen ja Ruotsin ydinjäteregiimeissä” sekä Suomen Akatemian hankkeessa ”Yhteiskunnallis-institutionaalinen ydinpolttoainesyklin sääntely Suomessa ja Ruotsissa” (no. 253332). Julkaistu artikkeli perustuu YTM Petra Kuisman Jyväskylän yliopistossa hyväksyttyyn pro gradu -tutkielmaan.

Suomessa ydinjäteyhtiö Posiva haki loppusijoituslaitoksen rakentamislupaa joulukuussa 2012 ja hallitus myönsi luvan 2015. Ruotsissa SKB haki lupaa maaliskuussa 2011, mutta luvitusprosessi on edelleen kesken.

Lisätietoja:

Petra Kuisma
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Jyväskylän yliopisto
P. 040 6429172
S-posti: petra.p.kuisma@jyu.fi

Tapio Litmanen
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Jyväskylän yliopisto
P. 040 5707083 tai 040 8054168
S-posti: tapio.litmanen@jyu.fi

Artikkeli:

Kuisma, Petra, Litmanen, Tapio & Kojo, Matti. 2019. Suomalainen konsensuaalinen hiljaisuus vastaan ruotsalainen kriittisyys: Sanomalehtikeskustelu KBS­3­loppusijoitusmenetelmän riskeistä Suomessa ja Ruotsissa 2008–2015. ATS Ydintekniikka 48(3), 16-21.