Luonnon kätkettyä monimuotoisuutta paljastui - tutkijat löysivät uusia eteläamerikkalaisia pöllölajeja kirkupöllösten ryhmässä

Vuoden 2021 alkupuolella tutkijat kuvasivat samassa julkaisussa kaksi tieteelle uutta kirkupöllölajia (Megascops). Monikansallinen ryhmä tutkijoita Helsingin yliopistosta, Brasiliasta ja Yhdysvalloista julkaisi yksityiskohtaisen tutkimuksen, jossa keskityttiin Amazonin sademetsän ja Brasilian rannikkosademetsän (Mata Atlântica) alueilla elävän kirkupöllösten ryhmän morfologiseen, geneettiseen ja ääntelylliseen vaihteluun. Kyseinen ryhmä tunnetaan suomeksi mustalakkipöllösinä ja amazonianpöllösinä (Megascops atricapilla–M. Watsonii). Ryhmään kuuluvien lajien lukumäärästä on ollut epävarmuutta. Viime vuosikymmeninä arvio lukumäärästä on vaihdellut yhdestä kolmeen.

– Koko elämänsä pöllöihin keskittyneet lintutieteilijätkään eivät ole yhtä mieltä ryhmään kuuluvien lajien lukumäärästä, joten meidän tekemämme tutkimuksen kaltaista selvitystä on odotettu todella pitkään, kertoo Alex Aleixo, tutkimusryhmän johtaja ja Helsingin yliopistossa toimivan Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön intendentti.

Zootaxa-lehdessä julkaistu uusi tutkimus osoitti, että Megascops atricapilla–M. Watsonii -ryhmä sisältää kuusi erilaista geeniklusteria, joita erottaa myös ääntely, mikä on vahva merkki siitä, että kyseessä ovat eri lajit.

Kuten pöllöjen kohdalla on dokumentoitu laajasti, höyhenpeitteen väri sen sijaan vaihtelee ryhmän sisällä siten, että esimerkiksi yksi geeniklusteri sisältää viisi eri värimuotoa kanelinruskeasta punaiseen. Neljä kuudesta geeniklusterista oli aiemmin tunnistettu alalajeiksi ja nimetty taksonomisesti, kun taas uusi tutkimus tukee näkemystä, jonka mukaan ne ovat erillisiä lajeja. Kahta klusteria ei ole ennen tunnistettu ja kuvattu eikä siten myöskään nimetty. Tutkijat kuvasivatkin nämä geneettisesti ja ääntelyn perusteella erotettavissa olevat klusterit tieteelle uusina lajeina.

252 yksilöä, 83 äänitettä ja 49 geeninäytettä

Tutkijat analysoivat yhteensä 252 yksilöä, 83 äänitettä ja 49 geeninäytettä eteläamerikkalaisten mustalakkipöllösten ja amazonianpöllösten muodostamasta ryhmästä. Tutkimusryhmä – ennen kaikkea sen maastotutkimuksesta ja valokuvauksesta vastannut Sidnei Dantas – keräsi merkittävän osan näytteistä. Dantas vietti suuren osan jatko-opinnoistaan etsimällä ja äänittämällä kirkupöllösiä eteläamerikkalaisissa sademetsissä. Tutkimuksen ennätyksellisen näytteenoton kannalta oleellisia olivat myös vuosisatojen aikana kerätyt luonnonhistorialliset kokoelmat ja aineistot.

Yksi nyt kuvatuista lajeista, englanniksi nimeltään Xingu Screech Owl (Megascops stangiae), suomeksi xinqunpöllönen, sai tieteellisen nimensä sisar Dorothy Mae Stangilta (1931‒2005), Notre Dame de Namurin sisarten Yhdysvalloissa syntyneeltä brasilialaisjäseneltä, joka tutustutti Amazonin alueella eläviä pienviljelijöitä kestävän maanviljelyn käytäntöihin yli 40 vuoden ajan. Lajin nimi viittaa Tapajós- ja Xingu-jokien väliseen alueeseen, missä uutta lajia tavataan ja missä Stang oli paikallisen yhteisön aktiivinen johtaja ennen väkivaltaista kuolemaansa. 

Toinen tutkimuksessa kuvatuista lajeista sai englanninkieliseksi nimekseen Alagoas Screech Owl (Megascops alagoensis), suomeksi alagoasinpöllönen, (kuva 2) Brasilian koillisosissa sijaitsevan Alagoasin osavaltion mukaan, missä havainto lajista rekisteröitiin ensi kertaa helmikuussa 2001 ja missä suurin osa tunnetusta kannasta elää. Lajin tiedetään elävän vain viidellä syrjäisellä metsäkaistaleella Alagoasin ja Pernambucon osavaltioissa.

Metsäkato uhkaa

Metsäkato muodostaa uhan molemmille tutkimuksessa kuvatulle kirkupöllölajille kuten myös kolmannelle lajille Belém Screech Owl (Megascops ater), suomeksi beleminpöllönen, jota pidettiin ennen alalajina, mutta jonka tutkimus tunnisti ensi kertaa erilliseksi lajiksi. Xingun laji on kotoperäinen Amazonin sademetsän alueella, joka tuhoutui erityisen pahasti vuoden 2019 ennätyksellisten metsäpalojen aikana, kun taas Alagoasin lajia tulisi pitää äärimmäisen uhanalaisena, koska sitä tavataan hyvin pienellä alueella, jossa metsien sirpaloituminen on ollut huomattavaa. Belémin lajia esiintyy puolestaan Amazonin sademetsän pahiten tuhoutuneella alueella, missä yli 80 % alkuperäisestä metsästä on hakattu.

Uusia tutkimusmenetelmiä

Uudet lajit pystyttiin tunnistamaan käyttämällä moderneja menetelmiä (kuten näytteiden DNA-sekvensointi) ja analysoimalla luonnonhistoriallisissa kokoelmissa ja kansalaistieteeseen perustuvissa tietokannoissa olevia digitaalisia äänitallenteita. Museonäytteiden tutkimiseen käytetyt uudet menetelmät ja yhä paremmin saatavilla olevat digitietokannat mullistavat käsityksemme luonnon monimuotoisuudesta samalla, kun ne paljastavat kauan kätkössä olleiden, mutta jo nyt uhanalaisten uusien lajien olemassaolon. Tällaisia lajeja ovat juurikin Aleixon ja hänen kollegoidensa löytämät uudet kirkupöllöset.