”Lyhytvuokrauksen liian tiukat rajoitukset olisivat mahdottomia valvoa ja toisivat vain epäluottamusta taloyhtiöihin”

”Omistusasumisen ja pitkäaikaisten vuokrasuhteiden lisäksi kysyntää on lyhyemmille majoitusjaksoille kodinomaisissa olosuhteissa. Sitä tarvitsevat turistien lisäksi esimerkiksi projektitöitä asiakkaan luona tekevät tai asuntoa oman asunnon remontin tai vesivahingon korjauksen ajaksi tarvitsevat henkilöt”, toteaa Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtaja Sanna Hughes.

Parhaimmillaan jakamistalous synnyttää uudenlaista liiketoimintaa ja toimintakulttuurin, jossa korostuvat palvelujen saavutettavuus, valinnanvapaus, sosiaalisuus sekä resurssien tehokkaampi hyötykäyttö. On ymmärrettävä, ettei paluuta menneeseen enää ole. Uudenlaisten palveluiden kehittymiselle markkinoilla on annettava tilaa, eikä sääntelytoimenpiteitä pidä esittää perinteisen liiketoiminnan suojelemiseksi tai taloyhtiöiden asukkaissa heränneiden ennakkoluulojen hälventämiseksi. Rajoitusten ja vastakkainasettelun sijaan taloyhtiöissä tulisi rakentaa luottamusta ja pohtia yhteisiä pelisääntöjä.

”Täyskiellot ja rajoitukset tuntuvat usein helpolta ratkaisulta vaikeaan ongelmaan, mutta esimerkit muualta maailmasta osoittavat niiden toimimattomuuden. Lyhytaikaisen vuokrauksen kielto taloyhtiön yhtiöjärjestyksessä rajaa osakkaan oikeutta hallita huoneistoaan, eivätkä tällaiset rajoitukset yleensä pitkällä aikavälillä nosta asuntojen arvoa”, ennustaa Hughes.

Sääntelyn ja kyttäyskulttuurin sijaan avoimuutta ja ohjeita

Uuden tai lisäsääntelyn tarpeellisuutta tulisi muutoinkin arvioida huolella. Käyttäjätahoihin tai majoitusöihin perustuvat rajoitukset ovat usein kierrettävissä tai niiden valvonta on mahdotonta. Taloyhtiöt laitetaan lähes mahdottomaan asemaan. Lisäksi seurannan järjestäminen tuo taloyhtiöille myös runsaasti kustannuksia.

”Kuka erottaa esimerkiksi viikoksi pääsykokeisiin valmistautumaan tulleen sukulaistytön muutaman päivän työkomennukselle tulleesta konsultista, joka maksaa majoittumisestaan? No ei kukaan. Ei ainakaan mitenkään luotettavasti. Kustannuksia taloyhtiöille kyllä tulee, mutta rajoitusten hyöty on hyvin kyseenalainen, joten pahimmassa tapauksessa syntyy vain epäselviä tilanteita sekä epäluottamusta taloyhtiöihin”, Hughes ihmettelee.

Hughesin mielestä on myös turhaa lietsoa pelkoja siitä, että lyhytaikaisten majoittujat aiheuttaisivat erityisen paljon vahinkoja taloyhtiöissä.

"On kuitenkin kiistaton fakta, että suurimmassa osassa vahingoista aiheuttajina ovat taloyhtiön pitkäaikaiset asukkaat. Aina vahingolle ei edes löydy syypäätä, jolta korvauksia voisi vaatia. Sen vuoksi niin pitkäaikaista kuin lyhytaikaista vuokraustoimintaa harjoittavan toimijan sekä taloyhtiön kannattaa joka tapauksessa huolehtia vakuutusturvastaan”, Hughes muistuttaa.

Suomen Vuokranantajat käy aktiivista keskustelua alan toimijoiden kanssa pelisääntöjen kehittämiseksi.

”Fiksulla ohjeistuksella päästäisiin jo pitkälle siinä, että niin majoittajat kuin majoittujatkin kunnioittavat taloyhtiöiden pelisääntöjä ja asumisrauhaa. Vastuullisesti toimiva majoittaja puuttuu myös häiriöihin heti niistä tiedon saatuaan. Peräänkuulutamme avointa keskustelua vastakkainasettelun ja kyttäyskulttuurin sijaan”, Hughes sanoo.

Yhteistä keskustelua tarvitaan, sillä toiminnan pelisäännöt ovat erityisesti yksittäisten asuntojen Airbnb-vuokraajien kannalta epäselvät. ”Esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeuden päätös EasyHomesin tapauksesta linjasi asiaa isommille toimijoille, mutta ei selkiyttänyt tilannetta yksittäisten asuntojen Airbnb-vuokraajien osalta. Me jatkamme keskustelua pelisääntöjen luomisesta myös ensi vuonna”, Hughes lupaa.