Marja Salo ja Laura Salmivaara Ratkaisuja-blogissaan: Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää kulutuksen nopeaa muutosta.

Pandemia-aika mullisti arkemme ja kulutuksemme. On kuitenkin liian aikaista sanoa, synnyttikö se vähähiilisemmän elämäntavan. Tällä hetkellä erityisesti energian ja polttoaineiden hintojen nousu pakottaa meidät miettimään arkeamme uudelleen.
Ennen pandemia-aikaa, 2000-luvun ensimmäisen kymmenen vuoden aikana, Suomen kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki kasvoi. Vuoden 2010 jälkeen trendi on kuitenkin ollut laskeva. Myönteiseen kehitykseen on vaikuttanut tuotannon, erityisesti energiasektorin, päästöintensiteetin pieneneminen.

Kulutus on kuitenkin kasvanut 2000-luvulla, ja se on syönyt osan saavutetuista ilmastohyödyistä. On tärkeää, että kansalaiset saavat ohjausta ja tukea kulutustapojen muuttamiseen, jotta Suomi voisi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä.
Lakiin ei ole kirjattu tavoitteita kulutusperäisille ilmastopäästöille. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (KAISU) kuitenkin kannustetaan kuluttajia puolittamaan hiilijalanjälkensä vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen, vaikka esimerkiksi energiasektorin päästöjen pieneneminen helpottaa sen saavuttamista.

Vaikuttavia, hyväksyttäviä ja totuttamiskelpoisia ohjauskeinoja etsitään

Laaja, eri alojen tutkijoista koostuva asiantuntijapaneeli arvioi erilaisia kulutuksen ohjauskeinoja osana KULO-tutkimushankettamme. Menetelmänä käytämme kolmivaiheista Delfoi-prosessissa. Prosessin tavoitteena on selvittää, minkälaiset asumisen, liikenteen, ruoan ja muun kulutuksen ohjauskeinot muodostaisivat vaikuttavan, hyväksyttävän ja toteuttamiskelpoisen kokonaisuuden. Haemme kaikkea kulutusta poikkileikkaavia poliittisia ohjauskeinoja.

Paneeli ottaa kantaa muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Kuinka ilmastotavoitteisiin voidaan vastata kulutuksen ohjauksella? Kannattako kotitalouksien lämmitystapamuutoksiin tarjota valtion takaamaa korotonta lainaa? Minkälainen vaikutus olisi uusien polttomoottoriautojen myyntikiellolla tai lyhyiden kotimaan lentojen kieltämisellä, ja olisiko tällaiset kiellot mahdollista toteuttaa?

Ohjauskeinoyhdistelmien arvioinnin ensimmäinen vaihe käsitti lähes 50 keinoa, ja arviointiin osallistui 85 asiantuntijaa. Yksimielisiä he olivat muun muassa joukkoliikenteen palvelutason parantamisesta sekä kevyen liikenteen infrastruktuurin kehittämisestä.
Haasteellisimpia ovat keinot, joista panelistit eivät ole samaa mieltä. Asumisen ohjauksessa hajontaa oli neuvonnan ja rahoituksen keinoissa. Liikenteen ohjauskeinoissa eniten erimielisyyttä ilmeni ohjauskeinoissa, jossa kulutukseen puututaan rajoituksin tai kielloin.

Eri alojen tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemykset ohjauskeinojen toteutettavuudesta ja hyväksyttävyydestä voivat vaihdella suuresti. Jatkossa selvitämme, löytyykö asiantuntijoiden välillä yksimielisyyttä siitä, mitkä olisivat kaikkein tärkeimmät ohjauskeinot.

Marja Salo on SYKEn erikoistutkija ja KULO-hankkeen vetäjä. Tutkimusalueeni liittyy kulutuksen indikaattoreihin ja ohjaukseen. ”Hengähdän meren rannalla ja innovoin reseptejä särkikaloista.”

Laura Salmivaara toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutissa HELSUSissa. Hän tutkii kestäviä kulutusvalintoja ja niihin liittyviä sosiaalisia normeja. ”Haaveilen talvi-Interrailista Eurooppaan.”

KULO-hankkeessa tutkitaan ohjauskeinoyhdistelmiä, joilla voidaan vähintään puolittaa suomalaisten kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki vuoteen 2035 mennessä. Hanke on osa Valtioneuvoston yhteistä selvitys- ja tutkimustoimintaa (VN TEAS)

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.