Markkinoiden heilahdellessa asoasukkaan rahat ovat turvassa

Asumisoikeusjärjestelmään on luotu piirre, jonka arvo kasvaa kovaa kyytiä vanhojen omistusasuntojen hintojen laskiessa. Näin tapahtuu erityisesti maakunnissa, mutta heijastusvaikutukset näkyvät myös kasvukeskuksissa, kun työntekijöillä ei ole varaa muuttaa kalliimman asumisen alueille.

Taloustutkimus selvitti vastikään, että joka neljäs suomalainen pelkää asuntonsa arvon alenemista. Moni on huomannut, että asunnon hinta ei välttämättä enää nouse automaattisesti muualla kuin kasvukeskusten ytimissä.

Asumisoikeusasuntoon sijoitettu asukkaan pääoma, asumisoikeusmaksu, sen sijaan säilyttää arvonsa suhdanteista riippumatta. Laki velvoittaa yhtiön maksamaan sijoitetun pääoman asukkaalle takaisin rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna. Indeksi on noussut koko ajan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, joten asukkaalla on ollut mahdollisuus saada asumisoikeusmaksulle jopa pientä tuottoa.

30 vuotta sitten kehitelty järjestelmä on osoittautunut ajan saatossa melkoisen taipuisaksi työkaluksi suhdanteiden vaihteluissa. Sen turvin on työllistetty 90-luvun laman aikana suomalaisia rakennustyömiehiä, kun omistusasuntojen tuotanto pysähtyi. Nyt järjestelmä on jälleen turvaamassa tavallisten suomalaisten elämää, kun asuntomarkkinoilla on käynnissä suurin murros sitten mainitun lama-ajan.

Nykyisessä jakautuneessa asuntomarkkinatilanteessa en ihmettele, että yhä useampi myy asuntonsa ja muuttaa asoasuntoon. Asumisoikeusmaksu on vain 15 % asunnon hankintahinnasta, joten myös maakunnissa sijaitsevan asunnon myyntihinnalla saa hankituksi itselleen hyvän asokodin ja varoja jää vielä muuhunkin elämään käytettäväksi.

En tiedä, kuinka moni sijoittaa omistusasunnon myynnistä saamaansa ylimääräistä rahaa esimerkiksi rahastoihin tai osakkeisiin. Tai kuinka moni nuori valitessaan ensiasunnoksi asoasunnon päätyy sijoittamaan rahaa muualle saadakseen turvattua taloudellisen tulevaisuutensa. Asoasuminen antaisi siihen kuitenkin mahdollisuuden.

ARAn markkinakatsauksessa on osoitettu, että asoasuminen on edullisempaa kuin vuokralla asuminen. Väliin jäävän summan voisi sijoittaa kuukausittain järkevästi tulevaisuuden varalle. Varsinkin nuorille pienikin summa kerryttää vuosikymmenten saatossa ison pesämunan tulevan varalle.

Joka tapauksessa meidän kaikkien olisi viisasta opetella uusia sijoituskeinoja eikä luottaa asunnon arvonnousuun. On varmaan totta, että suomalaisten kannattaa muuttaa taloudellista suhtautumistaan asuntoonsa lähemmäs autoihin liitettävää käyttöarvoajatusta.

Harvat toki pitävät kotiaan pelkkänä sijoituskohteena. Taustalla on kuitenkin aina ollut ajatus, että asunto kasvattaa arvoaan ajan myötä ilman, että tarvitsee tietää sen enempää asuntomarkkinoista. Asuntosijoittamisesta on kuitenkin tullut yhä enemmän osakesijoittamiseen verrattavaa erikoisosaamista ja paneutumista vaativaa työtä, jota tavallisella asukkaalla harvemmin on.

Olen kuullut monen asoasukkaan perustelevan asumistaan sillä, että hän haluaa vain asua, eikä miettiä siihen liittyviä kunnossapidon tai talouspuolen asioita. Uskoisin, että tuo pätee moneen suomalaiseen asumismuodosta riippumatta.

Tuossa ajatuksessa on yksi hyvä peruste asumisoikeusyhtiön olemassaololle. Hoidetaan asiat niin, että mahdollistetaan helppo, turvallinen ja kohtuuhintainen asuminen. Kun vielä asukkaan rahat ovat otsikon mukaisesti turvassa suhdanteiden heilahduksilta, niin hänen asumisensa on juuri niin hyvällä tolalla kuin sen pitääkin olla.