Museovirasto

Metallinetsijät löysivät hopeakätkön Mynämäeltä – mukana harvinaisia viikinkikuningas Harald Sinihampaan kolikoita

Jaa

Varsinaissuomalaiset metallinetsinnän harrastajat löysivät toukokuun 2022 alkupuolella mynämäkeläisestä pellosta viikinkiaikaisen hopeakätkön. Museoviraston kaivauksissa sisällöksi paljastui hopearahoja ja hopeakorujen paloja. Mukana on 12 viikinkikuningas Harald Sinihampaan lyöttämää kolikkoa, joita on aiemmin löytynyt Suomesta vain pari. Poikkeuksellista on myös, että kätkön tausta pystytään päättelemään: esineet on tuotu Mynämäelle Puolasta.

Kätköön kuuluneita Harald Sinihampaan hopearahoja. Kuva: Jani Oravisjärvi, Suomen kansallismuseo.
Kätköön kuuluneita Harald Sinihampaan hopearahoja. Kuva: Jani Oravisjärvi, Suomen kansallismuseo.

Kätkö löytyi Vakka-Suomen Metallinetsijät -yhdistyksen harrastajien metallinetsintäreissulla. Samalta pellolta oli jo aiemmin löytynyt irrallaan mm. kaksi ehjää kolikkoa, joten lisälöytöjä osattiin odottaa. Ehjä hopeakätkö oli kokeneellekin metallinetsijälle silti erityinen löytö.

”Kyllähän siinä kädet tärisi”, muistelee metallinetsijä Oskari Heikkilä, jonka metallinetsimen kelan alle kätkö osui. ”Tämä oli tähän asti näyttävin löytöni ja ensimmäinen ehjä kätkö, jonka olen löytänyt.”

Heikkilä lopetti kaivamisen, jätti loput esineistä paikoilleen ja ilmoitti löydöstään asianmukaisesti Museovirastoon. Seuraavalla viikolla koekaivausryhmän arkeologit tulivat tutkimaan paikkaa. Löydön kohdalle tehtiin pieni kaivausalue, ja loput hopeakätköstä nostettiin varovasti.

Museoviraston arkeologien tutkimuksissa selvisi, että esineet olivat tiiviinä keskittymänä ja ne ovat saattaneet olla alun perin esimerkiksi nahkaisessa pussissa. Kaivausalueelta löytyi myös pieniä rautakautisten keramiikka-astioiden palasia tummasta maakerroksesta. Tämä viittaa siihen, että paikalla on saattanut olla asutusta. Mynämäeltä tunnetaan paljon rautakautisia kohteita ja löytöjä, ja se on osa Varsinais-Suomen rautakautista keskusaluetta.

Peltoalue, josta kätkö löytyi, on nyt merkitty muinaisjäännösrekisteriin rauhoitetuksi arkeologiseksi kohteeksi, eikä siellä saa tehdä metallinetsintää eikä kaivaa ilman Museoviraston lupaa. Jatkotutkimuksia ei ole toistaiseksi suunnitteilla.

Kuningas Sinihampaan hopeakolikot

Rahoja tutkiva Suomen kansallismuseon intendentti Jani Oravisjärvi tunnisti löydön arvon heti:

”Sain ensimmäiset tiedot löydöstä suoraan Oskarilta kentältä, joka lähetti kuvia löydöstä. Silmäni osuivat lähes välittömästi Harald Sinihampaan rahoihin, joita huomasin kuvassa olevan peräti neljä kappaletta. Tiesin, että nyt ollaan tärkeän ja mielenkiintoisen löydön äärellä. Oli suuri etuoikeus saada ensimmäisenä löydön kaikki rahat ja esineet työpöydälleni.”

Viikinkikuningas Harald Sinihampaan (911–986 jaa.) lyöttämiä hopearahoja oli lopulta mukana peräti 12, mikä tekee löydöstä äärimmäisen poikkeuksellisen. Aiemmin Suomesta on varmuudella löydetty vain yksi tai kaksi vastaavaa rahaa. Sinihammas oli tanskalainen viikinkikuningas, joka kääntyi kristityksi. Tunnetun kuninkaan nimi elää edelleen, sillä hänen mukaansa on esimerkiksi nimetty nykyaikana käytössä oleva langaton tiedonsiirtoyhteys Bluetooth.

Yhteensä kätkön löytöpaikalta saatiin talteen noin sata hopearahaa ja kolmekymmentä maksuvälineenä käytettyä ns. pilkkohopean kappaletta viikinkiajalta (n. 800–1050 jaa).
Löydössä on rahoja noin 250 vuoden ajalta. Valtaosa rahoista ajoittuu 900-luvun viimeisille vuosikymmenille, mutta yksikään kätkön rahoista ei varmuudella ajoitu 1000-luvulle. Vanhin raha on Umaijadien dirhemi vuodelta 743/4 jaa.

Pommerista Mynämäelle

Rahojen alkuperä on hyvin moninainen. Irakin ja Keski-Aasian ohella kätkössä on rahoja Englannista, Volgan bulgaareilta, Tanskasta (Harald Sinihampaat), Böömistä, Puolasta, Saksasta, Sveitsistä ja Ranskan Strassburgista.

”Tuohon aikaan Euroopassa toimi satoja eri rahapajoja. Lisäksi kalifaatissa ja Keski-Aasiassa toimi kymmeniä rahapajoja, joten käytännössä aina kätköissä on rahoja useista eri paikoista. Rahat kiersivät tuolloin täysin vapaasti eli rahan lyöntipaikalla ei ollut niin suurta merkitystä kuin nykyään. Tärkeintä oli rahojen materiaali eli hopea”, kertoo Oravisjärvi.

Koostumuksen perusteella on erittäin todennäköistä, että hopea-aarre on peräisin nykyisen Puolan alueelta Pommerista. Aarre on myös todennäköisesti päätynyt maahan hyvin nopeasti Mynämäelle saavuttuaan, sillä kätkö ei ole sekoittunut vaan on koostumukseltaan hyvin yhteneväinen puolalaisten kätköjen kanssa. Yksi hopeaesineen katkelmista on identtinen Pommerista aiemmin löytyneiden levysolkien kanssa.

On äärimmäisen harvinaista, että kotimaisesta kätköstä pystytään sanomaan, mistä esineet ovat alun perin tulleet Suomeen.

”Rahojen alkuperä pystytään lähes aina tunnistamaan. Ongelmana on usein, että rahoja on kymmenistä eri paikoista, jolloin on vaikea sanoa mistä kätkö on alun perin tullut. Tämän löydön tapauksessa se voidaan sanoa”, arvioi Oravisjärvi.

Löytö on nyt osa Museoviraston arkeologisia kokoelmia. Seuraavaksi esineet tutkitaan, luetteloidaan, ja kuvataan. Mahdollisesta näytteille asettamisesta ei ole vielä päätetty.

Yhteyshenkilöt

Kaivaukset, viikinkiaika Mynämäellä: Esa Mikkola, tutkija, Museovirasto, Arkeologiset kenttäpalvelut, p. 0295 33 6261, esa.mikkola@museovirasto.fi,

Rahojen tutkija: Jani Oravisjärvi, intendentti, Suomen kansallismuseo, numismaattiset kokoelmat 0295 33 6398 jani.oravisjarvi@kansallismuseo.fi

Kätkön löytäjä: Oskari Heikkilä, oskariheik@gmail.com, 044 058 1302

Kuvat

Kätköön kuuluneita Harald Sinihampaan hopearahoja. Kuva: Jani Oravisjärvi, Suomen kansallismuseo.
Kätköön kuuluneita Harald Sinihampaan hopearahoja. Kuva: Jani Oravisjärvi, Suomen kansallismuseo.
Lataa
Metallinetsinnän harrastajia seuraamassa löytöpaikan tutkimuksia. Keltaisissa huomiotakeissa tutkija Sanna Saunaluoma Turun museokeskuksesta ja tutkija Esa Mikkola Museovirastosta, kätkön löytäjä Oskari Heikkilä polvillaan kaivausalueen reunalla. Kuva: Marianna Niukkanen, Museovirasto.
Metallinetsinnän harrastajia seuraamassa löytöpaikan tutkimuksia. Keltaisissa huomiotakeissa tutkija Sanna Saunaluoma Turun museokeskuksesta ja tutkija Esa Mikkola Museovirastosta, kätkön löytäjä Oskari Heikkilä polvillaan kaivausalueen reunalla. Kuva: Marianna Niukkanen, Museovirasto.
Lataa
Hopearahat ja pilkkohopea olivat maassa tiiviinä keskittymänä. Pussi tai vastaava, jossa ne ovat olleet, on maatunut pois. Esa Mikkola, Museovirasto
Hopearahat ja pilkkohopea olivat maassa tiiviinä keskittymänä. Pussi tai vastaava, jossa ne ovat olleet, on maatunut pois. Esa Mikkola, Museovirasto
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Museovirasto
Museovirasto
Sturenkatu 2a
00510 HELSINKI

https://www.museovirasto.fi

Museovirasto

Museovirasto on kulttuuriperinnön asiantuntija, palvelujen tuottaja ja toimialansa kehittäjä. Museovirasto pitää huolta monimuotoisen kulttuuriperinnön säilymisestä sekä edistää sen saavutettavuutta ja avointa käyttöä. Museovirasto on opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva viranomainen.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Museovirasto

Museotilastot vuodelta 2021 julkaistu – koronan vaikutus näkyy edelleen22.6.2022 11:24:49 EEST | Tiedote

Museovirasto on julkaissut Suomen ammatillisesti hoidettujen museoiden toimintaa, henkilöstöä ja taloutta koskevat tilastotiedot vuodelta 2021. Tilastohaku ja tilastotaulukot vuosilta 2007–2021 ovat käytettävissä ja ladattavissa Museotilasto.fi-verkkopalvelussa. Syksyn aikana sivustolla julkaistaan myös aineiston pohjalta tehtyjä Tilastokortteja, joissa lukuja tarkastellaan tarkemmin.

Suomi esittää Kalevalalle Euroopan kulttuuriperintötunnusta14.6.2022 12:07:03 EEST | Tiedote

Opetus- ja kulttuuriministeriö on Museoviraston esityksestä valinnut Kalevalan Suomen seuraavaksi Euroopan kulttuuriperintötunnuksen (European Heritage Label) hakijaksi. Kalevalaseuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhdessä useiden muiden tahojen kanssa hakema tunnus korostaa Kalevalan merkitystä elävänä, ylirajaisena perintönä. Kalevala ilmentää aatevirtausten vuoropuhelua ja tuo esille sellaisia teemoja, kuten sanan- ja ilmaisunvapautta. Hakemus lähetetään Euroopan komissiolle maaliskuussa 2023, ja tuloksia odotetaan alkuvuonna 2024. Suomen ensimmäisen Euroopan kulttuuriperintötunnuksen sai huhtikuussa 2022 Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampus ja tasa-arvoinen koulutus.

Internationell marinarkeologi i Helsingfors2.6.2022 13:44:17 EEST | Tiedote

Vad är marinarkeologi och hur ser forskningen ut just nu ute i världen? Berömda vrakfynd, historiska hamnar och kartläggning av djuphavsbojekt, men även återvinningsarkeologi samt det maritima kulturarvet vid kustområden. Museiverket, Marinarkeiologiska sällskapet samt Helsingfors universitet arrangerar tillsammans en internationell marinarkeologisk konferens IKUWA7 vid Helsingors universitet 6–9.6.2022. Kongressen som grundades i Tyskland arrangerades senast i Australien år 2016.

Kansainvälistä meriarkeologiaa Helsingissä2.6.2022 13:43:48 EEST | Tiedote

Mitä meriarkeologia on ja millaista tutkimusta maailmalla tehdään juuri nyt? Kuuluisia hylkylöytöjä, historiallisia satamia ja syvän meren kohteiden kartoitusta, mutta myös kierrätyksen arkeologiaa sekä rannikoiden merellistä kulttuuriperintöä. Museovirasto, Meriarkeologinen seura sekä Helsingin yliopisto järjestävät yhteistyössä kansainvälisen meriarkeologisen IKUWA7-konferenssin Helsingin yliopistolla 6.–9.6.2022. Saksassa perustetun kongressin edellinen tapaaminen oli Australiassa vuonna 2016.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme