Muinais-DNA paljastaa, että syfilistä on voinut olla Euroopassa jo ennen Kolumbusta

Kansainvälisessä tutkimuksessa löydettiin 1400-1700-luvulla eläneiden ihmisten luunäytteistä syfilisbakteeria ja kahta muuta syfiliksen sukulaisbakteeria. Kyseessä on ensimmäinen muinais-DNA-tutkimus, jossa eurooppalaisista historiallisen ajan vainajista on onnistuttu eristämään syfilisbakteerin DNA:ta.

– DNA-tutkimus osoittaa, että useampi kupan muoto olikin jo Kolumbuksen aikoihin levinnyt laajalle aina pohjoisimpaan Eurooppaan saakka, Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Kerttu Majander kertoo.

Aivan täyttä varmuutta ajoituksesta nämä tutkimukset eivät kuitenkaan anna, sillä ikähaitarit radiohiiliajoituksessa ovat sen verran suuria.

Ennestään tuntematon syfiliksen sukulaisbakteeri

Tutkijat saivat 1400-1700-luvulla haudattujen neljän ihmisen luunäytteet vanhoista hautapaikoista, joissa on tehty arkeologisia tutkimuksia. Syfiliksen eli Treponema pallidum pallidum -bakteerin aiheuttama infektio todennettiin Virossa Tartossa haudatun ihmisen luista, sekä Porvoon tuomiokirkon hautausmaan kaivauksissa löytyneistä vastasyntyneen tai keskenmenossa menehtyneen lapsen luista. Lapsen luissa syfilisbakteerin DNA:ta on havaittavissa huomattavia määriä.

Turun Pyhän Hengen kappeliin haudatun henkilön jäänteistä tutkijat puolestaan löysivät syfilisbakteerin sukulaisen eli Treponema pallidum pertenue -bakteerin DNA:ta. Kyseinen bakteeri aiheuttaa frambesiaa eli vaapukkasyylätautia, jota on nykyisin enimmäkseen trooppisten ilmastojen alueilla. Hollannista Kampenin kaivauksista löydetystä sääriluusta eristettiin DNA:ta, joka kuuluu toistaiseksi tuntemattomalle ja ilmeisesti myöhemmin hävinneelle syfiliksen lähisukulaiselle. Luussa oli taudin aiheuttamia syöpymiä.

Eri alalajit ovat erkaantuneet vähintään 2500 vuotta sitten

Syfilistä on voinut olla sekä Euroopassa että Amerikan mantereella jo ihmisen varhaishistoriassa. Tutkimuksessa tehdyt laskennalliset ajoitukset Treponema pallidum -bakteerin evoluutiosta viittaavat siihen, että eri alalajit ovat erkaantuneet vähintään noin 2500 vuotta sitten. Näiden esimuoto on taas saattanut kehittyä jo reilusti aiemmin ja kulkeutua Amerikan mantereelle jo yli 10 000 vuotta sitten Amerikan ensimmäisten asuttajien mukana.

– Eurooppaan on siten 1400-luvun lopussa voinut ilmaantua uudelleen Amerikan kautta kiertäneitä bakteerilinjoja, mutta myöskään Euroopan sisällä itsenäisesti kehittyneitä muotoja ei voida sulkea pois, Majander arvioi.

Muita aiemmin muinais-DNA:n avulla tutkittuja tauteja ovat esimerkiksi rutto, lepra eli spitaali (nykyisin Hansenin tauti) ja tuberkuloosi.

Tutkimuksesta on hyötyä myös meille nykyihmisille.

– Muinaisten taudinaiheuttajien tutkimuksen avulla voidaan paremmin ennakoida millaisia mutaatioita taudinaiheuttajat voivat kehittää ja mitkä olosuhteet ihmisten elinoloissa johtavat epidemioihin”, sanoo SUGRIGE-hankkeen johtaja prof. Päivi Onkamo Turun yliopistosta.

Tutkimus on toteutettu Helsingin ja Turun yliopistojen Suomalais-ugrilainen muinaisgenomi- (SUGRIGE) -hankkeessa. Tutkimuksessa on tehty yhteistyötä saksalaisen Max Planck -instituutin ja sveitsiläisen Zürichin yliopiston kanssa ja sitä ovat rahoittaneet mm. Jane ja Aatos Erkon säätiö, Koneen säätiö sekä Emil Aaltosen säätiö.

Julkaisu

Kerttu Majander, Saskia Pfrengle, Judith Neukamm, Arthur Kocher, Louis du Plessis, Marta Pla-Díaz, Natasha Arora, Gülfirde Akgül, Kati Salo, Rachel Schats, Sarah Inskip, Markku Oinonen, Heiki Valk, Martin Malve, Aivar Kriiska, Päivi Onkamo, Fernando González-Candelas, Denise Kühnert, Johannes Krause, Verena J. Schuenemann.  Ancient bacterial genomes reveal a high diversity of Treponema pallidum strains in early modern Europe Current Biology (2020), https://doi.org/10.1016/j.cub.2020.07.058