Helsingin yliopisto

Nautoihin ja sikoihin kohdistuneista eläinsuojelurikoksista selvittiin pääosin sakoilla

Jaa

Nautoja ja sikoja koskevien oikeuteen päätyneiden eläinsuojelurikostapausten taustasyinä olivat 2011–2016 useimmiten likaisuus sekä ruuan ja veden puutteet, todetaan Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen tutkimuksessa. Tyypillisesti rikoksista annettiin lieviä tuomioita. Puolessa tapauksista tuomioita tehostettiin eläintenpitokielloilla.

Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat selvittivät vuosina 2011–2016 annettujen nautoja ja sikoja koskevien rikostuomioiden taustalla olevia eläinsuojelullisia laiminlyöntejä ja annettuja rangaistuksia.

Tapauksia oli kuudessa vuodessa kaikkiaan 196. Syytetyt tuomittiin lähes kaikissa eli 96 prosentissa tapauksista. Tuomioista yli 90 prosenttia koski nautoja.

Monet rikoksista olivat jatkuneet jo hyvän aikaa ennen oikeustoimien aloittamista, sillä eläinlääkäri oli käynyt tilalla tarkastuskäynnillä keskimäärin neljä kertaa ennen asian päätymistä oikeuteen. Rikosten mediaanikesto eli tapauksista keskimmäinen niiden keston mukaan jonoon järjestettynä oli noin seitsemän kuukautta.

Yleensä lievät rangaistukset

Tutkijoiden mukaan tuomioistuimet eivät arvioineet eläimille tapahtuneita rikoksia kovin vakaviksi.

– Tyypillisesti tuomitut saivat pienehköjä sakkorangaistuksia tai lyhyitä ehdollisia vankeusrangaistuksia. Rangaistuksen suuruus ei ollut yhteydessä rikosten kestoon tai tilalla tehtyjen eläinsuojelutarkistusten lukumäärään. Tuomituista tapauksista kolmannekselle olivat valvontaeläinlääkärit tehneet kiireellisiä eläinsuojelutoimenpiteitä, kuten eläinten lopetuksia. Näissä tapauksissa tuomioistuin tyypillisesti langetti ankarampia rangaistuksia. Rangaistusta ankaroittivat myös eläinten ravinnon ja veden saannin laiminlyönnit, kertoo rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori Tarja Koskela Itä-Suomen yliopistosta.

Rikokset olivat tapahtuneet useimmiten pienillä, alle 50 naudan ja alle 250 sian tiloilla.

Yli puolessa tapauksista tuomioistuin määräsi rangaistuksen ohella eläintenpitokiellon, joka on eläintuottajan elinkeinon jatkamisen kannalta merkittävämpi seuraamus kuin sakko tai ehdollinen vankeus.

Eläintenpitokiellon yhteydessä syyttäjän pitäisi hakea eläinten tuomitsemista valtiolle. Maininta tästä puuttui puolesta eläintenpitokieltotapauksista, joten eläinten kohtalo jäi epäselväksi.

Eläinlääkäri: tulokset huolestuttavat

– Tutkimuksen tulokset olivat eläinten hyvinvoinnin kannalta huolestuttavia. Osalla tiloista laiminlyönnit olivat jatkuneet pitkään, jopa vuosia, eikä niihin ollut pystytty vaikuttamaan valvonnalla. Toisaalta rangaistukset olivat lieviä, vaikka laiminlyönnit olivat vakavia ja pitkittyneitä, kertoo eläinlääkäri ja tohtorikoulutettava Sofia Väärikkälä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.

Miksi eläinten tilanteeseen ei puututa aiemmin?

– Ei tietenkään ole eläinten, tuottajan eikä eläinlääkärin etu, että tiloilla käydään toistuvasti ilman pysyvää parannusta eläinten hyvinvoinnissa. Pitkittyneiden eläinsuojeluongelmien taustalla on usein muita ongelmia, kuten terveydellisiä ja taloudellisia, ja siksi olisi tärkeää kehittää yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Virkaeläinlääkärin kynnys tehdä päätös tuotantoeläinten poisottamisesta, lopettamisesta tai teuraaksi lähettämisestä on korkea, kertoo Väärikkälä, jolla on lähes kymmenen vuoden kokemus eläinsuojeluvalvonnasta.

Toisaalta tutkimuksessa tuli esiin, että pitkittyneissä eläinsuojelutapauksissa on usein kysymys näkemyseroista tuottajan ja eläinlääkärin välillä. Kommunikointiin ja kanssakäymiseen tulisikin panostaa, jotta asioita saataisiin vietyä eteenpäin.

Eläinlääkärin tulee kuitenkin uskaltaa viheltää peli poikki, jos eläinten hyvinvointi toistuvasti vaarantuu, eikä pysyvää parannusta oloihin ole nähtävissä. Yksi kehitysehdotus on, että eläinsuojeluvalvontaa tehtäisiin parityönä, jolloin vastuu päätöksenteosta jakaantuu kahdelle eläinlääkärille.

Valvontaeläinlääkäreiden keskeinen rooli tuli tutkimuksessa esiin. He ilmoittavat poliisille havaitsemistaan rikkomuksista, keräävät todistusaineistoa esitutkintaa varten sekä toimivat syyttäjän todistajana tuomioistuimessa. Valvontaeläinlääkärin, poliisin ja syyttäjän yhteistyön onnistuminen on keskeistä eläinsuojeluvalvonnan vaikuttavuudelle ja rikosprosessin sujuvuudelle.

Artikkeli:

Sofia Väärikkälä, Tarja Koskela, Laura Hänninen & Mari Nevas. Evaluation of criminal sanctions concerning violations of cattle and pig welfare, Animals 2020, 10(4), 715

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Sofia Väärikkälä, sofia.vaarikkala@helsinki.fi, puh. 041 544 5824

Tarja Koskela, tarja.s.koskela@uef.fi, puh. 050 336 9236

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto
PL 3
00014 Helsingin yliopisto

02941 911 (vaihde)http://www.helsinki.fi/yliopisto

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Kansainvälisissä yliopistovertailuissa se on ollut toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tiedeviestinnän asiantuntija Elina Raukko, elina.raukko@helsinki.fi, puh. 050 318 5302

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme