Pienissä kunnissa neljävuotiaat olivat suuria kuntia ja kaupunkeja yleisemmin perhepäivähoidossa tai vanhempien hoidossa kotona. Pienissä kunnissa asuvat vanhemmat myös kaipasivat muita useammin enemmän vaihtoehtoja varhaiskasvatuspalveluihin, esimerkiksi enemmän yksityisiä palveluja.

– Tulokset ovat loogisia, kun otetaan huomioon alueelliset erot tarjolla olevien varhaiskasvatuspalveluiden määrässä: esimerkiksi Helsingissä yksityisiä päiväkoteja on useita, kun pienimmissä kunnissa niitä ei ole lainkaan, varhaiskasvatustieteen professori Maarit Alasuutari Jyväskylän yliopistosta kertoo.

Paikan valinnassa painavat arvot ja erikoistuneisuus

Lapsen nykyisen varhaiskasvatuspaikan valinnassa vanhemmat pitivät tärkeimpinä hoitopaikan sopivaa sijaintia, sisarusten saamista samaan hoitopaikkaan sekä hoitopaikan ilmapiiriä. Yksityisen varhaiskasvatuspaikan valinnassa painottuivat kuitenkin kunnallista varhaiskasvatusta useammin myös pedagoginen suuntautuminen, kasvatustoiminnan ja oppimisympäristön monipuolisuus sekä arvot.

Neljävuotiaista lapsista vajaa viidesosa oli yksityisessä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa, korkeasti koulutettujen vanhempien lapset muita useammin.

Vanhemmat pitävät tärkeänä lapsen sosiaalisille suhteille

Vanhempien mukaan tärkeimpiä syitä oman lapsen varhaiskasvatukseen osallistumiseen olivat paitsi vanhemman työssäkäynti tai opiskelu myös toisten lasten seura sekä lapsen kasvun ja oppimisen tukeminen.

– Suurin osa – myös kotihoidossa olevien neljävuotiaiden – vanhemmista pitääkin varhaiskasvatusta tärkeänä lapsen kehitykselle ja sosiaalisille suhteille, THL:n erikoistutkija Johanna Närvi korostaa.

Kotihoidossa olevan lapsen vanhemmilla oli kuitenkin useammin epäilyksiä esimerkiksi lapsen saamasta yksilöllisestä huomiosta tai pysyvistä ihmissuhteista varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen lapsiryhmien kokoa piti liian suurena enemmistö vanhemmista neljävuotiaan hoitomuodosta riippumatta.

Hoitomuotojen ja -paikkojen välillä vain vähän muutoksia

Enemmistö neljävuotiaista oli jossakin vaiheessa ollut hoidossa kodin ulkopuolella, ja valtaosa oli aloittanut siellä viimeistään kaksivuotiaana. Useimmat olivat olleet kodin ulkopuolisessa hoidossa yhtäjaksoisesti ja korkeintaan kahdessa eri hoitopaikassa.

– Muutoksia ja siirtymiä eri hoitomuotojen ja -paikkojen välillä oli ehtinyt neljävuotiaiden elämässä olla melko vähän, projektitutkija Mimmu Sulkanen Jyväskylän yliopistosta sanoo.

Tärkeimpiä syitä lapsen hoitopaikan muutoksille olivat erilaiset perhetilanteesta johtuvat muutokset, kuten sisaruksen syntymä sekä huoltajan työstä tai opiskelusta johtuvat muutokset.

Raportissa esitellään noin neljävuotiaiden lasten vanhemmille vuonna 2019 toteutetun kyselyn tuloksia lasten varhaiskasvatuksen ja hoidon järjestelyistä eri puolilla Suomea. Kysely oli osa monitieteistä Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston sekä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyössä toteuttamaa CHILDCARE-pitkittäistutkimushanketta (SA 293049 ja SA 314317), jota rahoittaa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston Tasa-arvoinen yhteiskunta -ohjelma.

Lähdejulkaisu

Mimmu Sulkanen, Johanna Närvi, Julia Kuusiholma, Johanna Lammi-Taskula, Eija Räikkönen, Maarit Alasuutari. Varhaiskasvatus- ja lastenhoitoratkaisut neljävuotiaiden lasten perheissä. CHILDCARE-kyselytutkimuksen 2019 perustulokset. Työpaperi 28/2020. THL.

Lisätietoja

Maarit Alasuutari, varhaiskasvatustieteen professori

Jyväskylän yliopisto

puh. 040 805 3513

etunimi.sukunimi@jyu.fi

Mimmu Sulkanen, projektitutkija

Jyväskylän yliopisto

puh. 040 805 4674

etunimi.m.sukunimi@jyu.fi

Johanna Närvi, erikoistutkija

THL

puh. 029 524 7467

etunimi.sukunimi@thl.fi