Neuroottisemmat naiset liikkuvat vähemmän

Persoonallisuuden piirteet kuvastavat yksilölle tyypillistä tapaa käyttäytyä, ajatella ja tuntea. Tutkimuksessa keskityttiin kahteen piirteeseen eli ulospäinsuuntautuneisuuteen ja neuroottisuuteen. Korkeita pistemääriä ulospäinsuuntautuneisuudessa saavia henkilöitä luonnehditaan seurallisiksi, puheliaiksi ja aktiivisiksi. Korkeat pistemäärät neuroottisuudessa taas kuvastavat taipumusta kokea kielteisiä tunteita, kuten ahdistusta ja epävarmuutta.  

Tulosten perusteella keski-ikäisten naisten korkeampi ulospäinsuuntautuneisuus ja vähäisempi neuroottisuus kytkeytyivät runsaampaan vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen. Ne naiset, jotka olivat ulospäinsuuntautuneempia, kertoivat olevansa fyysisesti aktiivisempia, mutta liikemittarilla mitatussa fyysisessä aktiivisuudessa tämä ei näkynyt. Korkeampia neuroottisuuspistemääriä saaneet kertoivat liikkuvansa vähemmän ja saivat vähemmän päivittäistä aktiivisuutta liikemittarilla mitattuna.

– Vaikka molemmat mittaustavat kartoittavat fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä, kestoa ja useutta, mittaavat ne osittain eri asioita. Liikemittarilla saadaan paremmin napattua päivittäinen arjessa askeltaen kertyvä fyysinen aktiivisuus, kun taas itsearviointi ottaa paremmin huomioon kaikki liikuntamuodot. Siksi on luonnollista, että eri liikuntamittareilla mitatut tulokset poikkeavat hieman toisistaan. Kokonaisvaltaisen kuvan saaminen ihmisen fyysisestä aktiivisuudesta edellyttää sen monipuolista mittaamista, tutkijatohtori Tiia Kekäläinen Gerontologian tutkimuskeskuksesta kertoo.  

Persoonallisuuden piirteet voivat selittää myös taipumusta arvioida omaa fyysistä aktiivisuuttaan

Persoonallisuus voi liittyä fyysisen aktiivisuuden määrän lisäksi myös ihmisen taipumuksiin arvioida omaa fyysistä aktiivisuuttaan. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että korkeampia pistemääriä neuroottisuudessa saaneet ikäihmiset olivat taipuvaisia raportoimaan vähemmän fyysistä aktiivisuutta kuin mitä liikemittari havaitsi.

– Neuroottisuus kuvastaa ihmisen taipumusta kielteisiin tuntemuksiin. Sen lisäksi, että tällainen taipumus liittyy vähäisempään halukkuuteen harrastaa liikuntaa, se näkyy myös oman liikuntakäyttäytymisen aliarvioimisena. Tietoa persoonallisuuden roolista liikunnan harrastamisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi kartoitettaessa vähäiseen liikuntamäärään taipuvaisia riskiryhmiä ja yleisemminkin liikunnan edistämistyössä, Kekäläinen pohtii.

Tutkimuksessa käytettiin kahta Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa kerättyä aineistoa. PASSWORD-tutkimuksesta käytettiin 314:n 70–85-vuotiaan miehen ja naisen ja ERMA-tutkimuksesta 1098:n 47–55-vuotiaan naisen tietoja. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin sekä itsearviointiin perustuen kysymällä vapaa-ajan liikunnan useudesta, kestosta ja rasittavuudesta että seitsemän päivän ajan liikemittarilla. Persoonallisuuden piirteitä arvioitiin itsearviointiin perustuvalla kyselyllä.

Tutkimus tehtiin osana opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa PATHWAY-hanketta. Mukana oli tutkijoita myös Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiöstä (Likes) ja Floridan osavaltion yliopistosta.

 Alkuperäisjulkaisu

Kekäläinen T, Laakkonen EK, Terracciano A, Savikangas T, Hyvärinen M, Tammelin TH, Rantalainen T, Törmäkangas T, Kujala UM, Alen M, Kovanen V, Sipilä S & Kokko K. Accelerometer-measured and self-reported physical activity in relation to extraversion and neuroticism: a cross-sectional analysis of two studies. BMC Geriatrics 20:264 https://doi.org/10.1186/s12877-020-01669-7. Online ahead of print.