Opiskeluaikojen lyhentäminen ei onnistu opiskelijoita painostamalla

Helsingin Sanomien eilisessä (16.1.2020) uutisessa kerrottiin hallituksen mahdollisten työllistämistoimien listalla olevan myös opiskeluaikojen lyhentäminen, mikä voi sinänsä olla tavoiteltavaa, mutta sen kannatettavuus riippuu paljon käytettävistä keinoista. Jos suunnitelmissa on opintotuen vaatimusten kiristäminen entisestään esimerkiksi vähentämällä opintotukikuukausia tai kiristämällä entisestään opintopistevaatimuksia, tulee vaikutus olemaan pahimmillaan jopa päinvastainen. Tällaiset toimet vain lisäävät opiskelijoilla jo nyt olevia paineita valmistua ja suoriutua, mikä lisää mielenterveydellisiä ongelmia ja rasitusta. Opintotuen vaatimusten tiukentaminen lisää myös painetta hankkia tuloja työskentelemällä opintojen ohelle, mikä entisestään pitkittää opintoja.

 Tällä hetkellä opiskeluaikoja pitkittävät eniten työnteko opintojen ohella sekä mielenterveydelliset ongelmat kuten masennus. Tämän takia opiskeluaikojen lyhentämiseen parhaat toimenpiteet olisivat opintorahan merkittävä tasokorotus, mikä vähentäisi tarvetta työnteolle ja vähentäisi huolta toimeentulosta, sekä parantamalla opiskelijoiden tukipalveluita sekä mielenterveydellisiä palveluita. Lisäksi Suomessa korkeakouluopinnot aloitetaan Suomessa keskimäärin muuta Eurooppaa myöhemmin, mihin voitaisiin vastata muun muassa parantamalla toisen asteen opinto-ohjausta sekä lisäämällä aloituspaikkoja. Aloituspaikkojen lisääminen onkin hallituksen tavoitteena, mutta siihen tulee myös antaa korkeakouluille tarvittavat lisäresurssit.

Opiskelijat ovat jo nyt korkeiden valmistumis- ja edistymispaineiden alla ja alhainen lainapainotteinen opintotuki on vain omiaan lisäämään stressiä ja paineita. Jos hallitus haluaa parantaa työllisyyttä lyhentämällä opiskeluaikoja, tulisi hallituksen nostaa opintorahaa merkittävästi ja panostaa opiskelijoiden tukipalveluihin ja mielenterveyden palveluihin.