Oppositio jättää välikysymyksen hallituksen EU-vaikuttamisen laiminlyönneistä ennallistamisasetuksessa

Kokoomuksen, Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja Liike Nytin mukaan hallitus ei ole tällä vaalikaudella onnistunut yhtenäisessä EU-vaikuttamisessa ja Suomen kansallisen edun puolustamisessa EU-päätöksenteossa. Räikeimmäksi esimerkiksi oppositioryhmät nostavat EU-komission ehdottaman ennallistamisasetuksen, johon hallitus ei ole kyennyt muodostamaan selkeää ja yhtenäistä linjaa. 

“Kokoomuksen mielestä metsäpolitiikka on pidettävä jatkossakin jäsenmaiden käsissä. Ennallistamisasetus on niin räikeällä tavalla epäsuotuisa Suomelle, ettei pitäisi olla mitään epäselvää siinä, että Suomen olisi Ruotsin lailla pitänyt vastustaa asetusta alusta alkaen. Pääministeri on epäonnistunut Suomen EU-politiikan johtamisessa kansallisesti merkittävässä asiassa, eikä linja nauti enää luottamusta hallituspuolueiden kansanedustajissakaan”, välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Sanni Grahn-Laasonen (kok.) sanoo.

“Hallitus on laiminlyönyt Suomen kansallisen edun puolustamisen EU-pöydissä. Kokoomus haluaa varmistaa, että suomalaisia metsiä voidaan jatkossakin hyödyntää kestävästi ja vastuullisesti. Brysselistä suomalaiseen metsään ylhäältä alaspäin tapahtuva sääntely ei ole tähän paras keino. Ennallistamisasetus puuttuu kohtuuttomasti Suomen kansalliseen metsäpolitiikkaan. Lisäksi asetuksen toimeenpanon kustannukset Suomelle ovat asukaslukuun ja bruttokansantuotteeseen suhteutettuna korkeammat kuin yhdellekään toiselle jäsenmaalle”, Kokoomuksen puheenjohtaja, kansanedustaja Petteri Orpo sanoo. 

”Suomen metsiä ei suinkaan ensisijaisesti uhkaa sen paremmin Ponssen moto kuin muukaan kato, vaan Euroopan unioni. Erilaisia metsänomistajiin, metsätalouteen ja metsäteollisuuteen kohdistuvia vaatimuksia synnytetään Brysselissä yhä suuremmalla raivolla. Kun tämä yhdistetään Suomeen, joka on ensinnäkin  aivan omassa sarjassaan ilmastopolitiikan yltiöpäisyydessä ja itsensä nilkoille potkimisessa ja toisekseen surkea ajamaan ja puolustamaan omia kansallisia etujaan EU:ssa, tulos on karmaiseva”, Perussuomalaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Riikka Purra sanoo. 

“Keskenään riitaisa hallitus ei ole saanut muodostettua kantoja ajoissa, jolloin on menetetty ennakkovaikuttamisen mahdollisuus. Brysseliin viestitään koko ajan vähintään kahta erilaista linjaa. Hallitus on näin kompastunut omiin jalkoihinsa EU-vaikuttamisessa”, toteaa Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah.

“Suomen EU-politiikka on epäonnistunut. Meille tulee liian usein ja liian yllättäen merkittäviä EU-päätöksiä, joihin reagoidaan liian myöhään. Tämäkin keskustelu olisi pitänyt käydä jo vuosi sitten. Näin löysällä ja hajanaisella puheella Suomella ei ole mitään vaikutusvaltaa EU:ssa, vaikka nyt puhutaan Suomen kannalta täysin keskeisistä asioista. Ja tästä hallitus on itse vastuussa”, sanoo Liike Nytin puheenjohtaja, kansanedustaja Hjallis Harkimo.

Välikysymys on luettavissa tiedotteen liitteenä. 

Lisätiedot: 

Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Sanni Grahn-Laasonen, puh. 09 432 3025

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra, puh. 09 432 3185

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah, puh. 09 432 3020

Liike Nytin puheenjohtaja Hjallis Harkimo, puh. 09 432 3032

Välikysymys hallituksen EU-vaikuttamisen laiminlyönneistä ennallistamisasetuksessa

1. Miksi hallitus ei vastustanut sitä, että jäsenmaiden kansalliseen päätösvaltaan kuuluvaan metsäpolitiikkaan laaditaan näin yksityiskohtaisia velvoitteita määräävää EU-lainsäädäntöä? Miksi Suomi ei ottanut Ruotsin tavoin heti alkuun kielteistä kantaa EU-komission esitykseen ennallistamisasetuksesta?
2. Onko oikeudenmukaista, että Suomi kantaa huomattavasti suuremman vastuun ennallistamisasetuksen toimeenpanon velvollisuuksista ja kustannuksista kuin muut EU:n jäsenmaat? Miten hallitus on vaikuttanut siihen, että Suomen kustannukset merkittävästi alenisivat?
3. Miksi valtioneuvosto rajoitti eduskunnan päätösvaltaa viivyttämällä Suomen kannan muodostamista ennallistamisasetukseen 12 viikkoa ja antamalla U-kirjeen eduskunnalle myöhässä vasta siinä vaiheessa, kun eduskunta ei enää ehtinyt käyttää toissijaisuushuomautusta?
4. Miksi maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat edistäneet kahta ristiriitaista linjaa Suomen kantana? Onko hallituksella kaksi eri kantaa ennallistamisasetukseen? Voiko Suomen kansallisen edun ajaminen onnistua EU-päätöksenteossa, jos hallituksen kannasta on ministerien esittämänä useita eri versioita?
5. Onko pääministeri onnistunut perustuslain mukaisessa tehtävässään Suomen EU-politiikan johtamisessa, jos EU-ministerivaliokunnan käsittelyn jälkeenkin ministerit edistävät ennallistamisasetuksesta ristiriitaisia linjoja ja suurimmat puolueet eivät voi tukea valtioneuvoston päättämää kantaa eduskunnan valiokunnissa?
6. Mitä pääministeri on tehnyt sen eteen, että hallituksella olisi Suomen kansallisen edun turvaava kanta ja yhtenäinen viesti ennallistamisasetuksesta? Onko pääministeri varmistanut, että ministeriöt ja ministerit viestivät Suomen kannasta yhdenmukaisesti?
7. Onko Suomen kannan valmistelu ennallistamisasetuksesta jäänyt valtioneuvostossa kesken vielä 12 viikon jälkeenkin, kun pääministerin sijainen, valtiovarainministeri Saarikko, katsoi tarpeelliseksi sunnuntaina 23. lokakuuta julkisesti vedota pääministeriin Suomen kannan terävöittämiseksi?
8. Miten on mahdollista, että hallitus on sitoutunut ehdotetun ennallistamisasetuksen mittaviin ja sitoviin velvoitteisiin sekä tavoitteisiin ilman kattavaa vaikutusten arviointia? Miten hallitus voi hyväksyä korkeat ennallistamisalan tavoiteprosentit näin epävarmassa tilanteessa ja miten hallitus varmistaa, että nämä sitovat velvoitetasot saavutetaan kannan mukaisesti vapaaehtoispohjalta?
9. Miten hallitus on toteuttanut eduskunnan vaatimusta (EK 36/2021 vp) siitä, että valtioneuvostolla on oltava valmiudet ennakollisesti vaikuttaa erityisesti komission tulevien lainsäädäntöaloitteiden sisältöön ja että tähän työhön on ohjattava riittävät resurssit? Mihin konkreettisiin toimiin hallitus on ryhtynyt eduskunnan päätöksen jälkeen?
10. Aikooko hallitus alkuperäisestä kannastaan poiketen vastustaa esitystä ennallistamisasetuksesta?