Tapahtumista on kohta 30 vuotta, mutta vuoden muisto elää ja vaikutukset tuntuvat yhä vahvasti.  Suomen talous ja Neuvostoliitto romahtivat, ja pääministeriksi keskustan veret seisauttaneen vaalivoiton jälkeen noussut Esko Aho yritti kipparoida Suomi-laivaa myrskyävillä vesillä.

Kirjassa Aho kuvaa, miltä tuntui johtaa tasavaltaa, kun lähes jokainen päivä oli täynnä mullistavia käänteitä. Mustat joutsenet – ennalta-arvaamattomat muutosvoimat – käänsivät totutut kuviot ylösalaisin. "Pohjolan Japani" kamppaili syvässä lamassa, pankit horjuivat, neuvostokauppa romahti, Neuvostoliitossa koettiin vallankaappaus, markka devalvoitiin ja ihmisten unelmat sortuivat, mutta toivo kajasti uudessa Euroopassa ja Nokiaa koskeneet ratkaisut avaisivat tien menestykseen. 

Vuoden 1991 draama on olennainen osa nykyisen Suomen kehitystarinaa.

”Sain idean kirjaan, kun Jari Tervo haastatteli minua Mauno Koiviston vaiheita käsittelevään TV-dokumenttiin. Yhtäkkiä tajusin, että on kulunut niin paljon aikaa, että on jo kokonainen sukupolvi, joka ei muista tapahtumia tai tunne kriisiä ja sen vaiheita. Tuolloin yhdessä vuodessa tapahtui valtavan paljon, ja päätöksenteossa oli herättävä ja sovittauduttava nopeasti uuteen todellisuuteen”, Esko Aho kertoo kirjan taustoista.

Aho muistuttaa, että mullistavaa aikaa on vaikea tunnistaa ennen kuin se on jo käsillä. Siksi mullistuksia on tarpeen käsitellä myöhemmin – ja yrittää ottaa oppia. Jokainen suuri mullistus ja kriisi on omanlaisensa, mutta etenkin valtiojohtamista ajatellen niissä on paljon yhdistäviä piirteitä.

”Kirjan yleinen motto voisi olla, kuten Ruotsin valtiovarainministeri Kjell-Olof Feldt aikoinaan 1980-luvulla tiivisti: Vaikeat päätökset ovat poliittisesti liian aikaisia, kunnes ne ovat taloudellisesti liian myöhäisiä. Siinä on 1990-luvun alun ja nykypäivän iso kysymys”, Aho toteaa.

Esko Aho (s. 1954) toimi Suomen pääministerinä vuosina 1991–1995. Kansanedustajana Aho toimi vuosina 1983–2003 ja Keskustan puheenjohtajana 1990–2002. Tämän jälkeen Aho on työskennellyt Sitran yliasiamiehenä, Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana sekä ja East Officen hallituksen puheenjohtajana.