Oulun yliopiston tutkijat ratkaisivat Käymäjärven kiven arvoituksen

Uusissa tutkimuksissa kivi on osoittautunut luonnon muovaamaksi kalkkikivilohkareeksi, jonka pinnan kuviot ovat jälkiä erilaisista geologisista prosesseista, eivät riimukirjoitusta. Tutkimuksessa analysoitiin kiveä suhteessa paikalliseen geologiaan ja maisemaan sekä liitettiin kivestä tehtyjä aiempia havaintoja ja tulkintoja laajempaan asiayhteyteen. Tutkimus yhdistää geologian, arkeologian ja historian tutkimusmenetelmiä.

”Kyse ei kuitenkaan ole vain kivestä itsestään vaan siitä, miten pohjoisten alueiden merkitys esihistorian ja historian suurissa kertomuksissa on ymmärretty”, Oulun yliopiston tutkimusryhmän johtaja, arkeologian professori Vesa-Pekka Herva kertoo. Pohjoinen on esiintynyt eurooppalaisten mielissä antiikin Kreikan ajoista lähtien tuntemattomana ja taianomaisena maana.

”Käymäjärven kiven tarina valaisee oleellisesti esimerkiksi Lapin nykyisten kaivos- ja maankäyttökiistojen historiallisia juuria aikana, jolloin ilmastonmuutoksen luomat uhkat ja mahdollisuudet ovat nostaneet arktiset alueet globaalin taloudellisen ja poliittisen keskustelun keskiöön.”

Suomessa on vasta hiljattain alettu tiedostaa näitä syvältä historiasta kumpuvia ongelmia, joiden syntyä tutkimusryhmä tarkasteli Käymäjärven kiven kautta. Vaikka kyse on luonnonoikusta, Käymäjärven kivi on kiehtova ja tärkeä esimerkki kulttuuriperinnön merkityksestä osana eri aikojen laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.

Käymäjärven kivi on kiinnostanut tutkijoita ja suurta yleisöä 1600-luvulta lähtien. Löytö herätti aikanaan myös kuningas Kaarle XI:n kiinnostuksen, ja hän rahoitti tutkimusretken pohjoiseen aikansa huippututkijan, professori Olof Rudbeckin suosituksesta. Vuonna 1731 paikalla vierailivat ranskalainen tiedemies Pierre Louis Maupertuis ja ruotsalainen professori Anders Celsius kykenemättä selvittämään, oliko kyse vain erikoisesta luonnonoikusta vai maailman vanhimmasta kirjoituksesta.

Tutkimuksen julkaisi arvostettu Cambridge Archaeological Journal ja se on luettavissa osoitteessa https://doi.org/10.1017/S0959774318000197