Pekka Larkela Vuoden Perheterapeutti 2018

Pekka Larkela on koulutukseltaan sairaanhoitaja – diakoni sekä vaativan erityistason perheterapeutti, psykoterapeutti ja työnohjaaja. Hän on toiminut perheterapeuttina liki 15 vuotta.

Perheterapeuttina Pekka Larkela keskittyy vahvasti perheiden omien voimavarojen tunnistamiseen sekä perhesysteemien tutkimiseen, yhdessä perheiden kanssa. Visuaalisena ihmisenä hänen vahvuutenaan on ollut tehdä perhesysteemien ilmiöitä näkyväksi yhdessä perheiden kanssa tutkittavaksi.

Larkela on tehnyt Suomessa uraauurtavaa työtä, ollen kehittämässä uusperheille tarjottavaa tukea sekä vertaistukeen perustuvaa ryhmätoimintaa. Lisäksi hän on ollut kehittämässä ammattilaisille Uusperheneuvojakoulutusta uusperhedynamiikkaan liittyen. Larkela on laittanut itsensä kunnioitettavasti henkilökohtaisesti likoon itselleen merkityksellisten uusperheiden asioiden äärellä. Hän on toiminut monien työryhmien työnohjaajana, kouluttajana sekä yhteistyökumppanina monissa perhetyön verkostoissa.

Larkela luotsasi Suomen Uusperheiden Liitto ry:tä sen alusta 1996 aina vuoteen 2016, kunnes jäi eläkkeelle. Järjestötoiminnan lisäksi hän on koko ajan toiminut käytännön asiakastyössä kehittäen ja tutkien perheterapeuttisia menetelmiä. Eläkkeellä ollessaan hän pitää yhä psykoterapia vastaanottoa Turussa ja nauttii kuvanveistämiselle lisääntyneestä ajasta.

Pekan ohjenuorana perheterapiatyössään hän on pitänyt: ”Olla suhteessa – tulla todeksi.”

Hänen aidoista kohtaamisistaan on saanut nauttia myös moni kollega.

Uusperheet ovat yhä yleisempi perhemuoto maassamme. Tilastokeskuksen mukaan (2017) 9 % kaikista alle 18-vuotiaista lapsiperheistä elää uusperheessä. Lapsen viikonloppu- tai vuoroviikkokoteja ei kuitenkaan tilastoida uusperheiksi, sillä tilastot määrittelevät lapsen kodiksi sen, jossa lapsi on kirjoilla. Myöskään kotona kirjoilla olevia täysi-ikäisiä lapsia tai samaa sukupuolta olevien vanhempien perheitä ei tilastoida uusperheiksi. Todellisuudessa uusperheen arki koskettaa suurempaa määrää suomalaisia lapsiperheitä kuin tilastoista voidaan päätellä.

Uusperhe tarvitsee toimiakseen tukea etenkin uusperhettä perustaessa ja sen ensimmäisten vuosien aikana. Muuttunut perhetilanne vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Vanhemmuus, isä- ja äitipuolena oleminen, lasten tapaamisiin liittyvät haasteet ja lukuisat perheen ulkopuolelta tulevat paineet aiheuttavat uusperheissä tuen tarvetta.

Yhteiskuntarakenteemme perustuu monilta osin ydinperhemallin tukemiseen, vaikka monimuotoisten perheiden määrä on koko ajan kasvussa. Myös eron jälkeiseen yhteistyövanhemmuuteen on herätty järjestämällä erilaisia tukimuotoja eronneiden perheiden vanhemmille ja lapsille. Yksilön kannalta tilanne on kuitenkin uusi, kun eron jälkeen solmitaan uusi parisuhde. Tähän uuden perheen muodostumisvaiheeseen liittyy usein kasvavaa tuentarvetta.