Perheiden säännöllinen yhdessä ulkoilu hyvä keino vähentää lasten paikallaanoloa

Erityisesti perheiden säännöllinen yhdessä liikkuminen varsinkin omalla pihalla tai metsässä ovat yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon.

- Ulkoilulla on merkitystä myös lasten motoristen ja kognitiivisten taitojen kehittymisessä, sosiaalisten taitojen oppimisessa ja stressitasojen lieventäjänäaiempien tutkimuksien valossa. Perheitä tulisikin kannustaa liikkumaan yhdessä omalla pihalla tai lähimetsäympäristöissä, tutkija Suvi Määttä Helsingin yliopistosta sanoo.

Väitöskirjan aineistona on poikkileikkaustutkimus, johon osallistui 864 lasta iältään 3–6 vuotta ja heidän vanhempaansa sekä 66 päiväkotia eri puolilta Suomea. Lasten paikallaanolo mitattiin liikemittarilla.

Korkeammin koulutetut kävivät enemmän sisäliikuntapaikoissa

Tutkimuksessa selvisi, että yhdessä liikkumisen käytännöissä esiintyi eroja perheiden välillä vanhemman koulutustaustan mukaan. Korkeammin koulutustaustan omaavat perheet kävivät useammin sisäliikuntapaikoissa muihin perheisiin verrattuna, mutta tällä vierailutiheydellä ei ollut vaikutusta lasten paikallaanoloon. Matalan koulutustaustan omaavat perheet puolestaan liikkuivat yhdessä pihalla useammin, mikä vähensi lasten paikallaanoloa.  

– Tämä ero paikkojen välillä voinee selittyä sillä, että yleensä sisäliikuntapaikkoihin matkustetaan paikallaan ollen, kun puolestaan pihalle ja useimmiten myös metsiin ei tarvitse matkustaa kotoa käsin, ja näin perheillä jää enemmän aikaa liikkua, Määttä pohtii.

Päiväkodin säännölliset liikkumistuokiot tärkeitä

Väitöstutkimuksen perusteella kaikissa päiväkodeissa tulisi taata lapsille säännöllisesti liikkumistuokioita, metsäretkiä sekä liikkumisen teemaviikkoja, koska näillä käytännöillä on mahdollisuus vähentää lasten paikallaanoloa. Myös varhaiskasvattajien käytäntö tauottaa paikallaanoloa on hyödyllinen keino lasten paikallaanolon vähentämisessä.  

Etenkin säännöllisillä liikkumistuokioilla ja liikkumisen teemaviikoilla voi olla merkitystä erityisesti lapsille, joille muuten saattaisi kertyä enemmän paikallaanoloa päiväkodin arjessa. Lasten yksilölliset piirteet eli varsinkin lapsen temperamentti ja sukupuoli näyttävätkin selittävän enemmän eroavaisuuksia lasten paikallaanolossa kuin koti tai päiväkoti.

- Lasten yksilölliset piirteet pitäisi huomioida paremmin myös päiväkodin arjessa. Vaikka tämä väitöskirja tuokin arvokasta uutta tietoa päiväkodin merkityksestä lasten paikallaanolossa, erityisesti sosiaalisen ympäristön eli varhaiskasvattajien ja muun lapsiryhmän merkityksestä lasten paikallaanolossa ja liikkumisessa tiedetään vielä vähän. Lisätutkimus kyseisen kasvuympäristön vaikutuksesta on siis olennaista, Määttä toteaa.

Jo päiväkoti-ikäiset lapset viettävät paljon aikaa paikallaan, vaikka kyseistä ikäryhmää pidetään fyysisesti aktiivisimpana väestöryhmänä.

Väitöskirja on osa Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston toteuttamaa monivuotista DAGIS-tutkimushanketta.

***************************

VTM, LiTM Suvi Määttä väittelee 9.6.2020 kello 12 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Preschool children's sedentary behavior: The role of individual characteristics, home and preschool settings, and socioeconomic status". Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä osoitteessa https://helsinki.zoom.us/j/67981812089?pwd=M0FDUU4yNmZuK0w1YytFTG96NzVIUT09

Vastaväittäjänä on Adjunct professor Laura Ferrer-Wreder, Stockholm University, ja kustoksena on professori Inga Jasinskaja-Lahti.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:
Suvi Määttä
Puh. 040 5937048
suvi.maatta@helsinki.fi