Pianisti Tuomas Kivistö löysi tohtorintutkinnollaan vastauksia soittonsa teknisiin ja tulkinnallisiin haasteisiin

Tuomas Kivistö syventyi taiteellisessa tohtorintutkinnossaan Sergei Rahmaninovin (1873 ̶ 1943) pianomusiikin tulkintaan ja ongelmanratkaisuun. Hän lähestyi aihetta muusikkolähtöisesti, omasta soitostaan tekemiensä havaintojen ja kokemusten näkökulmasta.  

- Koen Rahmaninovin musiikin soittoteknisesti haastavaksi, rikkaita mielikuvia herättäväksi, kiehtovan moniulotteiseksi ja monimerkityksiseksi. Sen lyyrinen melodiakeskeisyys vetoaa myös musiikilliseen estetiikkaani ja muusikkoluonteeseeni, Kivistö kertoo. 

Tutkinnon keskeinen tavoite oli selvittää erityisesti pianistin käsivarren painon roolia ja merkitystä soinnin ja sen artikulaation käsittelyssä ja hallinnassa. Viidessä vuosina 2015–2022 järjestetyssä jatkotutkintokonsertissa Kivistö tarjosi kattavan läpileikkauksen Rahmaninovin pianotuotantoon. Ne toimivat myös "laboratoriona" hänen  soittoteknisille ja soinnillisille kokeiluilleen. Konserttien ohjelmisto oli vaativa ja asetti Kivistölle useita haasteita.

”Jatkotutkintokonserttien laatiminen ja valmistaminen kehitti minua pianistina ja taiteilijana valtavasti. Olen havainnut vältteleväni soitossani legatoa ja sormipedalointia ja kiinnostuin myös etsimään ratkaisua tähän. Pyrin uudistamaan Rahmaninovin teosten tulkintaa traditiotietoisella tavalla.”

Tutkimuksen kautta löytyi ratkaisu soittamisen haasteeseen 

Tohtorintutkintoonsa sisältyvässä tutkielmassa Kivistö keskittyi Rahmaninovin teokseen Moment musical op. 16 nro 2 es-molli. Se on vuonna 1896 valmistunut myöhäisromanttinen ja soittoteknisesti vaativa virtuoosietydi. Teoksen synnyn innoittajana saattoi hyvin toimia Aleksandr Puškinin runo Pirut. Se kuvaa öistä lumimyrskyä, jonka keskellä henkilö kadottaa suunnan ja eksyy sisäisiin pelkotiloihinsa. Runo auttoi Kivistöä teoksen taiteellisessa tulkinnassa sekä toisaalta tutkimuskysymyksien asettelussa.

”Moment Musicalin haasteena ovat erityisesti soittajan liian suuret liikkeet ja fyysinen etääntyminen koskettimistosta. Halusin etsiä ratkaisuja siihen, miten olisi mahdollista ilmaista teoksen myrskyisää olemusta ja pyörteileviä kuvioita menettämättä soiton kontrollia.”

Ratkaisuksi Kivistö kehitti juurtuneeksi soittotavaksi kutsumansa menetelmän.

”Juurtuneessa soittotavassa käytän sormipedaalia käsivarren painon avustuksella samalla kun pyrin säilyttämään fyysisen yhteyden koskettimistoon ja hyödyntämään pientä keinahdusliikettä. Sormipedaalilla tarkoitan kosketinta, joka on jätetty kosketinpohjaan nuottikuvan aika-arvoonsa nähden pidempään.”

Kivistö johti menetelmänsä Rahmaninovin käyttämästä sostenuto-kosketusta kuvaavasta metaforasta, jossa sormi ikään kuin juurtuu koskettimistoon. Hän myös teki päätelmiä siitä, miten Rahmaninov itse mahdollisesti sormipedaloi soittoaan. Kivistö kehitti ja tallensi tutkielmassaan pianistista sanastoa ja kieltä sekä tallensi hiljaista tietoa soittajan tulkinnan rakentumisen praktiikasta. Tutkielman loppuun hän on kehittänyt myös juurtuneen soittotavan harjoitteita.  

Kivistön tohtorintutkinto tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, Helsingin Musiikkitalon Camerata-salissa 19.11.2022 klo 12.