Pohjois-Karjalan Natura-alueiden harjumetsien kartoituksia jatketaan osana Helmi-ohjelmaa

Pohjois-Karjalan ELY-keskus jatkaa kesällä 2020 aloitettuja Natura 2000-alueiden harjumetsien kartoituksia. Kartoitukset ovat osa valtakunnallista Helmi-elinympäristöohjelmaa.

Kesällä 2021 kartoituksien kohteena on maakunnan Natura 2000-alueista neljä: Marjoniemenkangas, Kannusvaara, Karjalansärkkä-Seiväslamminsärkkä ja Palokangas-Selkäkangas. Kartoitettavien alueiden valinnoissa on painotettu muilla kuin luonnonsuojelulailla suojeltuja Natura-alueita. Kartoitusten painopiste on kasvilajistossa ja harjuluontotyypeissä.

Kartoituksissa pyritään löytämään ja rajaamaan uhanalaisten kasvilajien esiintymät, paahderinteet ja muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elinympäristöt, sekä määrittämään niiden edustavuus ja mahdollinen hoitotarve. Harjumetsäkuvion edustavuuden arvioinnissa huomioidaan metsätyyppi, harjulajisto, topografia ja puuston piirteet.

Harjumetsät ovat yksi luonnonsuojeludirektiivin liitteen I luontotyypeistä eli ns. Natura-luontotyypeistä. Niiden suojelutaso oli vuoden 2013 arvioinnin perusteella Suomessa heikoin mahdollinen eli epäsuotuisa, huono ja tulevaisuusennusteeltaan edelleen heikkenevä. Harjumetsiin luetaan jäätikön sulamisvesien lajitteleman ja kasaaman aineksen muodostamien rinteiden ja niiden laki- ja reuna-alueiden metsät. Näillä ympäristöstä kohoavilla muodostumilla on erityiset valo-, lämpö- ja maaperäolosuhteet, joiden ansiosta niillä esiintyy omaleimaisia luontotyyppejä ja lajeja.

Monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittäviä ovat jyrkät paisterinteet, joilla esiintyy runsaasta valosta, lämmöstä ja kivennäismaapaljastumista riippuvaisia harvinaisia kasveja sekä niitä ravintonaan käyttäviä hyönteisiä. Edustavien harjumetsien tyypillisiä kasvilajeja ovat esimerkiksi kangasajuruoho, kangasvuokko, kissankäpälä, idänkeulankärki, tunturikurjenherne ja häränsilmä.

Muita harjualueiden erityisiä elinympäristöjä ovat lehdot, jyrkät varjorinteet sekä supat. Puustoltaan harjut ovat pääosin mäntyvaltaisia, mutta etenkin varjorinteillä ja suppakuopissa kasvaa usein runsaasti myös kuusta ja lehtipuita. Harjuilla esiintyy omat, kangasmetsätyypeille rinnakkaiset harjuvarienttinsa. Harjut ovat tärkeitä pohjavesialueita, ja niiden reunoilla esiintyy usein myös edustavia lähteitä ja tihkupintoja. Harjut ovat usein myös maisemallisesti arvokkaita.

Nyt tehtävät kartoitukset ovat osa ympäristöministeriön käynnistämää Helmi-elinympäristöohjelmaa, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen tarttumalla sen suurimpaan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Ohjelma turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja ja hillitsee ilmastonmuutosta. Ohjelman teemoja ovat suot, perinnebiotoopit, lintuvedet- ja kosteikot, ranta- ja vesiluonto sekä puustoiset elinympäristöt, joihin myös harjumetsät kuuluvat. Helmi-ohjelman metsäisten elinympäristöjen hoidolla tuetaan elinympäristöjä, joiden luonnonarvot ovat vähentyneet esimerkiksi umpeenkasvun tai ihmistoiminnan seurauksena takia. Helmi-ohjelma perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen.

Lisätietoja Helmi-ohjelmasta: https://www.ym.fi/helmi