Pohjois-Savossa inventoidaan uhanalaisia lettosoita

Pohjois-Savon ELY-keskus kartoittaa parhaillaan maakunnan lettosoita. Tietoa kerätään lettojen esiintymisestä, tilasta sekä ennallistamis- ja hoitotarpeista. Inventointien pääpaino on suojelemattomilla alueilla, jossa tiedon tasossa on eniten puutteita.

”Lettoja on kartoitettu kesäkuusta lähtien. Kartoitukset jatkuvat vielä noin kuukauden,” kertoo inventointityötä tekevä ylitarkastaja Arto Saari Pohjois-Savon ELY-keskuksesta.

”Letot tunnistetaan kasvillisuuden, erityisesti sammallajiston perusteella. Putkilokasvien aika alkaa olla jo ohi näin syksyn tullen, mutta sammalien perusteella voi vielä hyvin tehdä päätelmiä”, lisää Saari.

Ojitukset uhkaavat lettoja

Letot ovat rehevintä suoluontoa. Siksi valtaosa letoista on raivattu pelloiksi jo ennen 1950-lukua. Myöhemmin metsäojitukset ovat kuivattaneet lettoja. Siksi Pohjois-Savossa, kuten myös Etelä-Suomessa, olemassa olevat letot ovat tyypillisesti pienialaisia ja maankäytön pirstomia laikkuja. Nykyisin lettojen uhkana ovat esimerkiksi valuma-alueilla tehdyt kunnostusojitukset, jotka voivat aiheuttaa häiriöitä lettojen vesitalouteen.

Vuonna 2018 julkaistussa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa letot luokiteltiin äärimmäisen uhanalaisiksi koko Etelä-Suomessa. Vuoden 2019 lajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan lähes puolet soiden uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti letoilla. Lettojen turvaamisella ja tilan parantamisella on tärkeä merkitys suoluonnon ja -lajiston monimuotoisuuden kannalta.

Metsälaki turvaa lettoja. Pienialaiset ja luonnontilaiset letot ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Niiden ominaispiirteet ja vesitalous tulee säilyttää ja ottaa huomioon metsien käytössä.

Lettojen turvaamiseksi on tarjolla myös vapaaehtoisia keinoja. Letot voivat olla vapaaehtoisesti suojeltavia kohteita tai ennallistamiskohteita Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden METSO-toimintaohjelmassa sekä Helmi-elinympäristöohjelmassa.

Lettojen inventointi laajenee lähivuosina

Lettojen inventointityötä tehdään ympäristöministeriön rahoittamassa ja Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa valtakunnallisessa LETOT-hankkeessa. Hanke on osa ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön Helmi-elinympäristöohjelmaa, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa.

Hankkeen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää luontotyyppien ja lajien tilan seurannassa, uhanalaisuusarvioinneissa, maankäytön suunnittelussa sekä luonnonhoidon kohdentamisessa. Tieto lettojen esiintymisestä edistää myös maanomistajien mahdollisuuksia huomioida lettosuot toiminnassaan.

Tänä vuonna LETOT-hankkeessa inventoidaan lettosoita Pohjois-Savon lisäksi Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa sekä Keski-Lapissa. Tulevina vuosina työ laajenee myös muiden ELY-keskusten alueille.

Mistä lettoja etsitään?

Lettoja esiintyy erityisesti kalkkipitoisilla alueilla sekä paikoilla, joissa purkautuu ravinteikasta pohjavettä. Pohjois-Savossa keskittymiä on etenkin Kuopion, Kaavin, Rautavaaran, Rautalammin ja Joroisten kuntien alueilla. Muualla maakunnassa lettoja löytyy harvakseltaan lähteisiltä paikoilta.

Inventoitavat kohteet valikoituvat laajojen lähdeaineistojen perusteella. Tärkeää aineistoa ovat esimerkiksi lettoihin viittaavat lajihavaintotiedot, Suomen metsäkeskuksen metsävaratieto, soidensuojelun täydennysohjelmaa varten tehdyt kartoitukset, Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusdata sekä erilaiset luontoselvitykset.

Tietoa letoista on kerätty eri vuosikymmeninä eri käyttötarkoituksiin. Tieto on hajallaan ja tiedon tarkkuus ja luotettavuus vaihtelee.

”Moni oletettu letto onkin ollut maastoinventoinnin perusteella jotain muuta. Toisaalta uusiakin kohteita voi tulla vastaan. LETOT-hankkeen inventointien kautta saamme selvyyttä siihen, kuinka paljon meillä näitä äärimmäisen uhanalaisia soita löytyy, miten niillä menee ja onko jotain tehtävissä niiden tilan parantamiseksi”, kertoo Arto Saari.