Puheenjohtaja Antti Rinteen vappupuhe

Arvoisa vappujuhlaväki!

Suomi oli 1900-luvun alussa jyrkkä luokkayhteiskunta. Tuloerot olivat valtavat, elämän edellytykset kovin erilaiset maattoman maatyöläisen ja säätyläisen välillä.

Sosiaalinen ja taloudellinen nousu heikoimmasta asemasta parempaan oli lähes mahdotonta. Erityisesti kunnallisen päätöksenteon tasolla valta oli keskittynyt varakkaille miehille.

Vuoden 1917 aikana nälkä, puute ja kurjuus lisääntyivät nopeasti suomalaisen köyhälistön, työväen keskuudessa.

Ylen toimittaja Esko Varho kirjoitti tammikuussa tänä vuonna artikkelissaan ” Nälkä, pelko ja vihapuhe eli miksi Suomessa alkoi sata vuotta sitten sisällissota – vuoden 1917 opetukset” seuraavasti:

”Suomi ei ensimmäisen maailmansodan aikaan ollut ruuan suhteen lainkaan omavarainen. Ennen kaikkea suuri osa leipäviljasta oli tuontitavaraa Venäjän ja Ukrainan aroilta.

Leipäviljan ja muiden elintarvikkeiden saanti alkoi vaikeutua pahasti jo alkukesästä. Piti ”alkaa organiseerata nälkää”, kuten senaattori Väinö Tanner totesi. Elintarvikesäännöstely kiristyi.

Kun Suomen oma, kesän 1917 sato jäi heikoksi, tilanne näytti uhkaavalta. Jo kesällä oli suuria ruokamellakoita, nälkäiset kaupunkilaiset ryöstelivät varastoja ja tappelivat torikauppiaiden kanssa.

Viranomaisten määräämät rajahinnat ja elintarvikkeiden takavarikot vain kiihdyttivät ruuan kätkemistä, hamstrausta ja mustaa pörssiä.

Työläisiä raivostuttivat ”jyväjemmari”-isännät ja trokarit. Elintarvikkeiden kätkemiseen liittyvät huhut lisäsivät kiukkua.

Jopa maalaisliiton isä, Santeri Alkio kirjoitti päiväkirjaansa lokakuussa:

”Elintarvikekysymys kärjistyy kärjistymistään. Ihmisissä kasvaa kiskomishimo hirvittävästi. Eivät nämä maanviljelijät enää ajattele ollenkaan muuta kuin kiskomista. Kuluttajien hätä on avannut maamiehelle ennen kuulumattomat saalistusmahdollisuudet.”

Ruuan hamstraus ja kätkeminen oli kuitenkin myös luonnollinen reaktio oman perheen suojelemiseksi tilanteessa, jossa alkoi näyttää selvältä, että ruokaa ei yksinkertaisesti tule riittämään seuraavaan satoon.”

Niin hyvät Toverit!

Kun ihmisillä on nälkä ja kun ihmiseltä puuttuu kaikki, myös mahdollisuudet vaikuttaa omaan ja läheistensä asemaan, syntyy epätoivoa.

Kun ihminen näkee ylellistä ja yltäkylläistä elämää samaan aikaan kun on itse tuomittu nälkään ja kurjuuteen, syntyy kokemus epäoikeudenmukaisuudesta.

Kun ihmisellä ei ole mitään näköalaa tai kiinnekohtaa, jonka avulla näkyisi edes jonkinlaista valoa tulevaisuuden tunnelin päässä, syntyy katkeruutta.

Epätoivo, epäoikeudenmukaisuuden kokemus, näköalattomuus ja kykenemättömyys vaikuttaa asioihin synnyttivät vuoden 1917 aikana niin suurta katkeruutta ja vihaa, että ihmiset tarttuivat aseisiin - muuttaakseen tilannetta.

Hyvät Ystävät!

Aseisiin tarttuminen johti veljen veljeä vastaan ja sisaren sisarta vastaan. Se johti kymmenien tuhansien ihmisten kuolemaan niin sodassa kuin vankileireillä sodan jälkeen. Sotaan liittyi suunnatonta ja raakaa väkivaltaa siviilejä, oman maan kansalaisia kohtaan molemmin puolisen terrorin kautta. Sisällissota johti kansakunnan syvään, katkeraan kahtia jakoon ja huolimatta kansakunnan eheytymisestä vuoden 1918 tapahtumat vaikuttavat yhä keskuudessamme.

Arvoisa juhlaväki!

Sosialidemokraattinen puolue Suomessa on noista ajoista lähtien halunnut rakentaa Suomea alati vahvistuvan demokratian avulla pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Maaksi, jossa taustastaan ja varallisuudesta tai tuloista riippumatta jokaisella on yhtäläiset oikeudet menestyä ja kehittyä – ihan omana itsenään.

Me olemme luoneet maan, jossa satamatyömiehestä voi tulla – ja on tullutkin – yliopistotohtori ja Tasavallan Presidentti ja maan jossa jokainen voi vaikuttaa äänestämällä riippumatta siitä, mikä hänen sukupuolensa tai varallisuusasemansa on.

Meidän maassamme kaikkein pienimmilläkin tuloilla elävän perheen lapsi saa samalla tavalla kuin suurimpien tulojen perheiden lapset yhtäläiset mahdollisuudet varhaiskasvatuksesta lähtien, samoissa päiväkodeissa.

Olen hyvin ylpeä siitä, mitä me suomalaiset yhdessä – aika usein sosialidemokraattisen kansanliikkeen johdolla - olemme saaneet aikaiseksi. Me olemme olleet rohkeita, rakentaneet luottamuksen yhteiskuntaa pohjoismaisen ja suomalaisen hyvinvointivaltion mallilla.

Kun tällä tiellä jatkamme, Suomessa ei enää koskaan tule tilannetta, jossa epätoivo ja näköalattomuus synnyttää vihaa, joka saa ihmiset aseillaan toisiaan vastaan.

Vapaassa demokratiassa, kun jokaisen arvoa kunnioitetaan ihmisenä ja kun tasa-arvo vallitsee, sanan säilä ja äänestäminen ovat muutoksen välineitä.

Arvoisa juhlaväki!

Vaikka me suomalaiset pärjäämme keskimäärin hyvin ja vaikka Suomi ja hyvinvointivaltiomme on melkeinpä millä tahansa mittarilla maapallon parhaita maita elää, on meilläkin korjattavaa. Kaikilla ei mene hyvin, ei edes millään mittarilla säällisesti.

Eriarvoisuus kasvaa monella lohkolla yhteiskunnassamme.

Sipilän hallituksen poliittinen ja ideologinen linja on johtanut siihen, että työssä olevien kesken eriarvoisuus on lisääntynyt. Julkisen sektorin ahkerat ja usein pienillä palkoilla olevat ihmiset menettävät Sipilän ja Orpon vaatimuksesta useita satoja euroja vuosipalkastaan, kun lomarahoja pakotettiin leikkaamaan – ja vain julkiselta sektorilta – näiden herrojen toimesta.

Sipilän hallituksen kokoomuspuolueen arvoihin pohjaavan politiikan seurauksena railo työssä olevien ja työelämän ulkopuolisten välillä kasvaa rajusti.

Hallituksen menoleikkaukset ovat kohdistuneet opiskelijoihin, työttömiin. lapsiperheisiin ja erityisesti pienituloisiin eläkeläisiin. Näiden ihmisten toimeentulosta on leikattu kymmeniä euroja kuukaudessa, jopa tuhansia euroja vuodessa.

Samaan aikaan erityisesti suurituloisten ihmisten verotusta on kevennetty. On luotu apteekkarivähennystä, on kevennytty miljoonaperintöjen ja isoja metsäomaisuuksia omistavien verotusta.

Tämä on lisännyt eriarvoisuutta suomalaisten keskuudessa ja jakanut kansaa kahtia.

Tämä ei ole oikein, näin ei pidä tehdä.

Tälle politiikalle on olemassa vaihtoehto. Oikeudenmukainen, reilu, turvallinen vaihtoehto. Vaihtoehto, joka lisää, ei vähennä ihmisten luottamusta tulevaisuuteen.

Tämä vaihtoehto on sosialidemokraattisen puolueen tarjoama vaihtoehto, muutoksen vaihtoehto. Jotta se toteutuu, pitää äänestää demaria, on sitten mistä vaaleista tahansa kysymys.

Hyvät Toverit!

Minulla ei ole ollut mitään epäselvyyttä kokoomuspuolueen arvoista ja tahdosta suhteessa työelämään ja työmarkkinoihin.

He haluavat kaikin mahdollisin tavoin heikentää ammattiyhdistysliikkeen asemaa työelämän pelisääntöjen turvaajana ja kehittäjänä. He haluavat poistaa yleissitovat työehtosopimukset ja he haluavat lisätä työnantajien saneluvaltaa. Tämän on kerta toisensa jälkeen esimerkiksi kansanedustaja Vartiainen torkkupeittonsa alta todennut.

Viime eduskuntavaalien jälkeen halusin uskoa, että pääministerin viittaa päälleen sovitellut Juha Sipilä ei olisi palaamassa Esko Ahon pääministeriaikaiseen työreformi- linjaan. Siis edellä kuvattuun kokoomuslaiseen linjaan.

Mutta mitä vielä!

Ensin hallitustunnustelija Juha Sipilä vaati palkansaajia, duunareista ylempiin toimihenkilöihin, tekemään työtä 100 tuntia enemmän vuodessa ilman palkkaa.

Kun tämä ei mennytkään läpi tuosta noin vaan, Sipilä kirjautti hallitusohjelmaan 5 % palkanalennuksen tavalla tai toisella toteutettuna.

Kun tämäkään ei ottanut tuulta purjeisiin, hallitus lähti pakkotoimien linjalle. Se toi eduskuntaan työelämän pakkolait, joilla

* loppiainen ja helatorstai olisi muutettu palkattomiksi vapaapäiviksi vuosityöaikaa lyhentämättä,

* sairausloman palkkaa olisi leikattu

* ylityökorvaukset olisi puolitettu,

* sunnuntaikorvauksia olisi leikattu 25 % ja

* vuosilomia lyhennetty noin 21 %  eli 8 päivää lähinnä julkisella sektorilla.

Palkansaajien noustua barrikaadeille hallitus perääntyi pakkolaeista. Hallituksen painostuksen seurauksena syntyi niin sanottu kilpailukykysopimus, jonka seurauksena julkisen sektorin työntekijöiden lomarahat leikkaantuivat kymmenillä prosenteilla.

Nyt työministeri Lindström puhuu peitellysti siitä, että yleissitovuutta pitäisi heikentää.

Työttömät palkansaajat ovat koko tämän hallituskauden olleet hallituksen hampaissa. Indeksijäädytys, 100 päivän leikkaus työttömyysturvan pituuteen ja leikkaukset työttömille suunnattuihin palveluihin sekä aktiivimalliksi kutsuttu raippamalli ovat vaikeuttaneet työttömien elämää ja toimeentuloa.

Kun Suomen talous ja työllisyysaste Euroopan keskuspankin vahvan elvytyspolitiikan ja kansainvälisen talouden vetoavun myötä lähti kohtuulisen vahvaan kasvuun ja työttömyys alkoi helpottaa, uskon, että niin työssä kuin työttöminä olevien palkansaajien keskuudessa moni ajatteli, että hallituksen kurituspolitiikka on taakse jäänyttä elämää.

Mutta eipäs ollutkaan!

Hallituksen kehysriihestä odoteltiin uusia linjauksia tulevaisuuden kasvua kestävällä tavalla vahvistaviksi investoinneiksi ja uusia linjauksia eriarvoisuuskehityksen kääntämiseksi. Ei tullut!

Mutta uusia raippoja palkansaajille kyllä tuli. Tällä kertaa erityisesti nuorille suunnattuja raippoja. Niille samoille nuorille, joiden halusta lisääntyä – siis syntyvyyden kehityksestä – esimerkiksi hallituksen varapääministeri Petteri Orpo on ollut niin huolissaan.

On aivan käsittämätöntä, että alle 30 vuotiaiden vakituiset työsuhteet halutaan pilkkoa pätkätöiksi ja että kolme kuukautta työttöminä olleilta nuorilta halutaan estää vakituiset työsuhteet sallimalla määräaikaiset työsuhteet täysin ilman perustetta. Tällä lisätään, ei vähennetä turvattomuutta. Tällä lisätään epäluottamusta, ei luottamusta. Tämä ei varmasti helpota perhettä perustamassa olevien nuorten ihmisten harkintaa. Tämä on hölmöä ja vaarallista.

Yhtä älytöntä on tuomita lähes 90 prosenttia suomalaisista palkansaajista ikuiseen koeaikaan. Sitä se nimittäin tarkoittaa, että alle kahdenkymmenen ihmisen työpaikoissa irtisanomisperusteet henkilökohtaisista syistä poistetaan.

Yritin eduskunnassa kysyä, mitä irtisanomisperusteiden lieventäminen tarkoittaa, kun laissa nykyään edellytetään, ettei ketään saa sanoa irti epäasiallisella perusteella ja kun nykyään sairaus, uskonnollinen tai poliittinen vakaumus tai toiminta taikka osallistuminen lakkoon ei saa olla irtisanomisperuste. Ei tullut Orpolta, Lindströmiltä eikä muiltakaan vastausta. Varmaan siten pärstäkerroin tai demareiden vappujuhlissa näkyminen on tulevaisuudessa irtisanomisperusteita lähes kaikkien suomalaisten palkansaajien osalta.

SDP lähes kaikkien muiden oppositiopuolueiden kanssa järjestäytyi palkansaajaliikkeen rinnalla puolustamaan erityisesti nuoria ihmisiä välikysymyksen muodossa.

Saa nähdä, millä tavalla hallitus vastaa ja miten se jälleen lisää työmarkkinoiden jännitteitä ja vaarantaa talouskasvua. Viime viikolla tulleen uutisen mukaan Sipilän ja Orpon hallitus on lisännyt työtaisteluiden määrää jo tähän mennessä ennätysvauhdilla.

Niin hyvät ihmiset!

Tämäkään ei ole oikein, näin ei pidä tehdä.

Tällekin politiikalle on olemassa vaihtoehto. Oikeudenmukainen, reilu, turvallinen vaihtoehto. Vaihtoehto, joka lisää, ei vähennä ihmisten luottamusta tulevaisuuteen.

Tämä vaihtoehto on sosialidemokraattisen puolueen tarjoama vaihtoehto, muutoksen vaihtoehto. Jotta se toteutuu, pitää äänestää demaria, on sitten mistä vaaleista tahansa kysymys.

Arvoisa juhlaväki!

Maailma on muuttunut nopeasti ja muuttuu vielä nopeammin.

Oppimiseen oppiva tekoäly tulee muuttamaan työelämää ja työmarkkinoita, ehkä nopeammin kuin nyt älyämmekään.

Uudenlaiset tavat toimia taloudessa - alustatalous, jakamistalous ja kiertotalous vaikkapa mainitakseni – tulevat olemaan voimakkaita muutosajureita ihan vaikka ilmastomuutoksen pysäyttämisen vuoksi.

Nopea, nopeutuva muutos synnyttää epävarmuutta ja jopa pelkoa tulevaisuuteen liittyen.

Aivan keskeistä turvallisuuden tunteen ylläpitämiseksi ja luottamuksen säilyttämiseksi, tulevaisuuden näköalan tarjoamiseksi on, että suomalaisten osaamisen kehittämiselle luodaan vahva pohja lapsuudessa ja nuoruudessa. Että osaamisen muuntaminen koko työuran aikana on helpommin ja helpommin tehtävissä. Ja että ihmisten on sukupuolestaan riippumatonta päästä tasa-arvoisesti työmarkkinoille ja siellä pärjätä.

Tästä syystä SDP on esittänyt mittavan joukon tulevaisuusinvestointeja, jotka myös monien asiantuntijoiden arvioiden mukaan ovat järkeviä, suorastaan välttämättömiä toteuttaa. Jotta me suomalaiset pärjäämme.

Näitä ovat varhaiskasvatuksen maksuttomuus 3-vuotiaasta lähtien, toisen asteen koulutuksen aito maksuttomuus oppivelvollisuusikää nostamalla ja perhevapaajärjestelmän uudistaminen sekä sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen yleisturvamallilla.

Yhteiskunnallisen eriarvoisuuskehityksen pysäyttäminen on myös – kuten sata vuotta sitten tapahtumista oppineena voimme todeta – investointi tulevaisuuteen.

Me tulemme parantamaan perhepaketilla suomalaisten perheiden toimeentuloa ja palveluita, me tulemme korjaamaan opiskelijoiden toimeentuloa nopean opinnoissa edistymisen ja inhimillisen elämän turvaamiseksi.

Me tulemme parantamaan työttömien asemaa vahvistamalla palveluita ja turvaamalla työttömyyden aikaisen toimeentulon. Tässä uudistan lupauksen poistaa nk. aktiivimallin raipan eli 5 % perusteettoman työttömyysturvan leikkauksen.

Erityisesti lupaan, että SDP tulee parantamaan pienillä eläkkeillä kituuttavien ihmisten, Suomen rakentajien toimeentuloa. Lupaan 100 euroa nettona kuukaudessa useamman vuoden ohjelmalla toteuttaen lisää alle 1400 euron eläkkeisiin, lupaan keventää esimerkiksi lääkkeiden ja asiakasmaksujen alennuksilla kustannuksia ja lupaan, että SDP korjaa eläkkeensaajien verotuksessa suhteessa samojen tulojen palkansaajiin olevat epäkohdat.

Sipilän hallitus tekee menneisyyden politiikkaa. Sille on olemassa vaihtoehto. Oikeudenmukainen, reilu, turvallinen tulevaisuusvaihtoehto. Vaihtoehto, joka lisää, ei vähennä ihmisten luottamusta tulevaisuuteen.

Tämä vaihtoehto on sosialidemokraattisen puolueen tarjoama vaihtoehto, muutoksen vaihtoehto, tulevaisuusvaihtoehto. Jotta se toteutuu, pitää äänestää demaria, on sitten mistä vaaleista tahansa kysymys.

Hyvät kuulijat!

Luettelin tuossa edellä joukon asioita, jotka toteutuessaan vahvistavat suomalaisia ja suomalaista hyvinvointivaltiota. Nämä uudistukset ovat olemukseltaan investointeja, investointeja nykyisten ja tulevien suomalaisten tulevaisuuteen. Investointeja meidän, vanhempiemme, lapsiemme ja lastenlastemme tulevaisuuteen.

Mikään yhteiskunnallinen uudistus, investointi tulevaisuuteen ei ole ilmainen. Kaikkiin pitää käyttää rahaa, yhteisesti kerättyä verorahaa.

SDP:n lähtökohtana on, että näitä uudistuksia toteutetaan – totta kai – julkisen talouden kestävyyden rajojen sisäpuolella. Niiden toteuttamista tulee vaiheistaa ja ennen esitysten lopullista tekemistä kaikki niiden vaikutus ja vaikuttavuus pitää selvittää.

Tämän sanon siitä syystä, että oikeistopuolueet kokoomus ja keskusta kärjessä tulevat hyökkäämään meitä vastaan sillä, että nämä uudistukset maksavat. Niin maksoi peruskoulukin aikanaan, mutta nyt ei enää kukaan kyseenalaista sen arvoa.

Olemme siis miettineet, miten nämä uudistuksen myös talouden kannalta kestävästi saadaan rahoitettua. SDP:n puoluehallitus hyväksyi viime viikon torstaina vero-ohjelman. Sillä tavoitellaan hyvin laajaa, tiivistä veropohjaa. Siis sellaista verojärjestelmää, jossa kaikki erilaisia tuloja ja varallisuutta saavat osallistuvat oikeudenmukaisella tavalla verojen maksuun. Tämä mahdollistaa matalat verokannat eli siis vähemmän veroa esimerkiksi ansiotuloista.

SDP:n vero-ohjelma ei kiristä ansiotulojen tai kulutuksen verotusta, mutta mahdollistaa hyvinvointivaltion kehittämistä ja uudistamista.

Arvoisa juhlaväki!

Toivotan teille mukavaa vappua ja hyvää kesää.