Asuinrakennusten osalta korjaukset vaikuttaisivat suoraan yli kahteen miljoonaan henkilöön Suomessa. Erityisesti harvaan asutussa, kaupungistuvassa, lähtötasoltaan energiatehokkaan rakennuskannan sekä keskitettyihin energiajärjestelmiin nojaavassa Suomessa vaikutukset nykyisen esityksen kirjauksilla tulisivat olemaan taloudellisesti kova isku.

Kokonaisuudessaan esitys tulee ylikuumentamaan rakentamismarkkinat mittavilla velvoitteilla ja mahdottomilla aikatauluilla Euroopan laajuisesti. Vaatimusten toteuttaminen taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla ei ole mahdollista.

Nykyisessä esityksessä kireät energiatehokkuusvaatimukset suuntautuvat myös rakennuksiin, joilla ei ole käyttöarvoa ja odotettavissa olevaa elinkaarta. On arvioitu, että rakennusten pakkokorjaukset koskettavat vähintään 40 prosenttia rakennuskannastamme siitä huolimatta, että Suomen rakennuskanta on energiatehokkuudeltaan Euroopan parhaimmistoa. Tämä luku käsittää niin omakotitaloja, rivitaloja, kerrostaloja kuin julkisia rakennuksia.

Velvoitteesta aiheutuvat rakennusten korjauskustannukset olisivat VTT:n aikaisemman arvion mukaan, joka perustui komissioon alkuperäiseen esitykseen direktiivin uudistamisesta, noin 13,7 miljardia eli noin 1–1,5 miljardia euroa vuodessa. Nyt parlamentissa käsittelyssä oleva versio aiheuttaisi vielä suuremmat kustannukset.

Esityksessä vaaditaan myös ylimitoitetusti rakentamaan ei-asuinrakennusten parkkipaikoille peruslatauspisteitä, mikä aiheuttaa kohtuuttomia investointi- ja ylläpitokustannuksia rakennusten omistajille. Suomessa latauspisteitä rakennetaan jo markkinaehtoisesti todellisen tarpeen mukaan.

Nykyisen esityksen lopputulemana rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on täynnä vaatimuksia, jotka eivät johda kustannustehokkaaseen päästöjen vähentämiseen vaan vievät investointeja kustannustehokkaammilta tavoilta suomalaisen rakennuskannan uudistamiseen.