Riippuvuus vuoristojen vesivarannoista kasvaa - vuoristot toimivat vesitorneina jopa neljännekselle alankoalueiden asukkaista

Erityisesti maatalousmaan keinokastelun voimakas lisääntyminen on johtanut siihen, että monet maailman alankoalueet ovat riippuvaisia vuoristoalueilta peräisin olevista vesivaroista. Tätä riippuvuutta arvioitiin ensimmäistä kertaa globaalilla tasolla Zürichin yliopiston johtamassa tutkimuksessa, jossa verrattiin vuoristoalueilta alkunsa saavien vesivarojen määrää alankoalueiden paikallisiin vesivaroihin ja vedenkulutukseen. Tutkimuksen tulokset on juuri julkaistu arvostetussa Nature Sustainability -julkaisussa, ja ne tarjoavat erittäin tarkkaa tietoa maailman vesivarantojen alueellisista eroista ja ominaispiirteistä.

”Monilla alueilla, kuten Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja osin myös Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikassa ja Australiassa, ruoantuotantoon tarvittavat vesivarat ovat vahvasti riippuvaisia vuoristoalueilta valuvasta vedestä”, sanoo tutkimuksen vetäjä Daniel Viviroli Zürichin yliopiston maantieteen laitokselta. Tähän saakka tutkimus on keskittynyt pääasiassa Aasian vuoristoalueilta alkunsa saavien jokien valuma-alueille.

Riippuvuus vuoristojen vesivarannoista on kasvanut voimakkaasti 1960-luvulta lähtien. Vaikka veden käyttö on tehostunut, vedenkulutus on tuplaantunut nopean väestönkasvun myötä viimeisen 50 vuoden aikana. 1960-luvulla vain 7 prosenttia alankoalueiden väestöstä oli vahvasti riippuvaisia vuoristoalueiden vedestä, mutta osuuden ennustetaan nousevan 24 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Se tarkoittaa yhteensä noin 1,5 miljardia ihmistä. Tutkijat käyttivät analyyseissään niin kutsuttua keskitien skenaariota väestön kasvun sekä teknologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen arvioimiseen.

Ilmastotoimia tarvitaan ruokaturvan varmistamiseksi

Aalto-yliopiston professori Matti Kummu huomauttaa, että vuoristojen vesivarantojen tulisi olla tärkeä huolenaihe alankoalueiden asukkaille. Hän oli mukana tutkimuksessa yhdessä väitöstutkija Marko Kallion kanssa.

”Vuoristoalueiden kestävä kehitys on olennaisen tärkeä asia alankoalueiden ekosysteemien toimintojen sekä globaalin ruokaturvan varmistamiseksi. Lisäksi ilmastotoimilla on ensiarvoisen tärkeä merkitys: lämpötilan nousu on jo johtanut vuorilta valuvien sulamisvesien huippujen siirtymiseen useita viikkoja tavallista aikaisemmaksi, mikä on paikoin vaikeuttanut maatalouden toimintaa”, Matti Kummu sanoo.

Ilmastonmuutoksen ja entisestään kasvavan veden tarpeen vuoksi vesivarojen hallintaa ja käyttöä on tulevaisuudessa mukautettava. Mahdollisesti tarvitaan myös uutta infrastruktuuria, kuten patoja ja vedensiirtoja.

”Tekniset ratkaisut kulkevat kuitenkin käsi kädessä suurten ekologisten vahinkojen kanssa. Osalla jokialueista, kuten Etelä-Aasian Induksella, vesivarat ovat jo lähes täysin käytössä, joten siellä vedenkäyttöä tulisi vähentää teknisten ratkaisujen sijaan”, Daniel Viviroli toteaa.

”Tulevaisuudessa on ratkaisevan tärkeää, että alanko- ja vuoristoalueiden toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä vesivaroihin liittyen, jotta voidaan taata sekä ympäristön kestävä kehitys ja samalla globaali ruokaturva.”

Linkki artikkeliin