Sisäilmaan liittyvät pitkät, hankalat oireet heikentävät elämänlaatua enemmän kuin kansansairaudet

Sisäilmaan yhdistyviä oireita raportoi jopa viidennes suomalaisista naisista ja kymmenes miehistä. Tiedossa ei kuitenkaan ole, kuinka monella oireet pitkittyvät ja vaikeutuvat sisäilman laatua parantavista korjauksista ja terveydenhuollon toimista huolimatta. Oireilevat henkilöt ovat hankalassa tilanteessa, jos ratkaisuja ei löydy. Toistaiseksi pitkille ja hankalille oireille ei ole vakiintuneita hoito- tai kuntoutusmuotoja.

Työterveyslaitoksen psykologi, PsM Sanna Selinheimo tutki väitöskirjassaan pitkittyvien ja hankalien sisäilmaan liittyvien oireiden vaikutusta henkilöiden elämänlaatuun, käytettävissä olevia tukikeinoja sekä sellaisiin hengitysoireisiin liittyviä tekijöitä, joihin ei ole osoitettavissa tavanomaista lääketieteellistä selittävää tekijää.

Pitkittyvien ja hankalien oireiden taustalla monen eri tekijän kokonaisuus

Tutkimuksessa selvisi, että noin neljännes suomalaisista raportoi sellaisia hengitysoireita, joiden taustalla ei ole osoitettavissa ongelmia keuhkojen toiminnassa tai hengityssairautta.

Tulosten perusteella terveyskäyttäytymiseen liittyvät tekijät vaikuttavat väestötasolla oireista seuraavaan inhimilliseen kuormitukseen sekä lisääntyneeseen terveydenhuoltopalveluiden käyttöön. Niillä todettiin olevan yhteys myös hengitysterveyden heikkenemiseen seuranta-aikana.

– Näiden tekijöiden tunnistaminen osana oireilevan henkilön kokonaistilannetta voi auttaa kohdentamaan tukikeinoja monipuolisesti niitä tarvitseville. Kun riskitekijät eivät pääse kumuloitumaan, voidaan parhaassa tapauksessa ehkäistä tilanteen vaikeutumista, Selinheimo kertoo.

Elämään laaja-alaisesti vaikuttavilla oireilla on vaikutuksensa elämänlaatuun.

– Satunnaistetun, kontrolloidun tutkimuksen perusteella elämänlaatu henkilöillä, joiden sisäilmaan liittyvä pitkittynyt ja hankala oireilu ei ole yhteydessä kliinisiin löydöksiin, on merkitsevästi huonompi kuin väestössä keskimäärin, Selinheimo kertoo.

Keinoja auttaa pitkäaikaisesti oireilevia henkilöitä on rajallisesti. Niiden käytöstä ja kohdentumisesta ei myöskään ole terveydenhuollossa yleisesti jaettuja tavoitteita, mikä voi hankaloittaa avun löytymistä ja vastaanottamista.

– Tiedon antamisella ja ohjauksella tai mielen toimintamallien ja käyttäytymisen tutkimisella ja tukemisella havaittiin vain pieni ero tavanomaiseen hoitoon nähden. Tutkimuksessa osa henkilöistä kuitenkin hyötyi näistä toimenpiteistä. Niillä saatetaan voida ehkäistä tilanteen vaikeutumista, Selinheimo täydentää.

Oireiden kokemisessa myös yksilöllisiä eroja

Tutkimus vahvistaa havaintoja, että hengitysoireiden kokemiseen vaikuttavat biologisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden lisäksi yksilölliset tekijät. Myös sisäilmasta pitkäaikaisesti ja hankalasti oireilevien tilanteissa on tutkimuksen perusteella tunnistettavissa yksilöllisiä eroja. Siksi yksilölliseen hoitovasteeseen vaikuttavista tekijöistä tarvitaan lisää tutkimustietoa.

– Tämä on keskeistä, jotta voidaan tukea oireilevien henkilöiden toimintakykyä tilanteessa, joka vaikuttaa merkittävästi heidän elämänlaatuunsa, Selinheimo korostaa.

Tutkimuksessa oli aineistoina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämä väestöpohjainen Terveys 2000 -tutkimuksen ja sen 11 vuoden seurantatutkimuksen, (Terveys 2011) -aineisto sekä Työterveyslaitoksella toteutetun kliinisen, satunnaistetun ”Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki sisäilmaongelmissa – Toimintamalli työterveyshuoltoon” -tutkimuksen aineisto.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Hengityssairauksien tutkimussäätiö, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, Ida Montinin säätiö ja Avohoidon tutkimussäätiö. Työsuojelurahasto ja Kansaneläkelaitos (Kela) rahoittivat tutkimuksen satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta.

Lisätietoja

Sanna Selinheimo
sanna.selinheimo@ttl.fi
p. 043 825 0397

PsM Sanna Selinheimo väitteli 11.6.2021 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Components of subjective health complaints – Evidence from propective cohort study and randomized controlled trial. Vastaväittäjänä oli professori Lisbeth Frostholm Aarhusin yliopistosta ja kustoksena oli professori Tiina Paunio. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.