Sosiaalinen luototus siirtyy hyvinvointialueille – lakiin tarvitaan täsmennyksiä

– Kannatamme sosiaalisen luototuksen lakitasoista määrittelemistä sosiaalihuollon taloudellisen tuen palveluksi, jota toteuttavat sosiaalialan laillistetut ammattihenkilöt, eli esimerkiksi sosiaalityöntekijät ja sosionomit, Talentian erityisasiantuntija Marja Marttila sanoo.

Palvelu tulee ymmärtää pelkkää luottoa laajemmin. Sitä on ajateltava sosiaalihuollon asiakasprosessin osana, suunnitelmallisen sosiaalityön ja -ohjauksen työvälineenä sekä sosiaalihuollon palveluna.

Siten myös sosiaalihuollon laillistettujen ammattihenkilöiden toteuttaman sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin tulee olla keskeinen osa sosiaalisen luototuksen palvelua. Taloudellisen tilanteen selvittelyn yhteydessä voi asiakkaan tilanteesta käydä ilmi myös muita elämänhallintaan ja toimintakykyyn liittyviä haasteita, joihin sosiaalihuollon ammatillisella osaamisella, työmenetelmillä ja palveluilla voi vastata.

– Ja vaikka luottopäätöstä ei aina voitaisikaan tehdä, sosiaalialan ammattilaiset voivat löytää asiakkaan taloudelliseen tilanteeseen muita ratkaisukeinoja, Marttila sanoo.

Yhdenvertaista palvelua

Sosiaalisen luotouksen avulla pyritään ehkäisemään pienituloisten ja vähävaraisten taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista. Luototusta voi käyttää lainojen järjestelyyn ja investointeihin tilanteissa, joissa asiakkaalla ei ole mahdollisuutta saada luottoa rahoitusmarkkinoilta, mutta hänellä on kuitenkin jonkin verran maksukykyä.

Asiakasnäkökulmasta katsottuna palvelun nykytilanne on epätasa-arvoinen. Ongelmana on, että sosiaalinen luototus on kuntien vapaaehtoinen tehtävä.

– Siksi ehdotus velvoittavasta laista on hyvä. Olemme kuitenkin huolissamme siitä, että sosiaalisen luoton myöntämisen perusteet ovat nyt jäämässä kunkin hyvinvointialueen itse määriteltäviksi, Marttila sanoo.

Myöntämisen perusteilla tarkoitetaan sitä, kenelle luottoa myönnetään ja millaisiin tarkoituksiin. Myös luoton korkoa koskeva määrittely sekä laina-ajan maksimipituus kuuluvat perusteisiin.

– On pohdittava, tarvitaanko myöntämisen perusteisiin velvoittavaa lainsäädäntöä sekä valtakunnallista toimeenpanon ohjausta.

Luoton maksamisesta voisi lakiesityksen mukaan saada luotonsaajan hakemuksesta tietyin perustein vapaakuukausia tai maksuvapautuksen joko osittaisena tai kokonaan.

Talentia toivoo lakiin tarkennusta siitä, tuleeko luotonsaajan hakemukseen vapaakuukausista tai maksuvapautuksesta antaa muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Lisäksi erityishuomiota tulee kiinnittää siihen, ettei vapaakuukausien tai maksuvapauden myöntämättä jättäminen vaaranna ihmisarvoisen elämän mukaista toimeentuloa.

Yhteistyötä ja moniammatillista otetta

Lakiesityksen valmistelun aikana esiin nousi myös vaihtoehtoisia sosiaalisen luototuksen järjestämisen malleja. Talentia pitää tärkeänä, että mahdollisessa jatkokehittämisessä palvelu säilytetään kokonaisuudessaan sosiaalialan laillistettujen ammattihenkilöiden toteuttamana.

Yksin sosiaalisella luototuksella ei kuitenkaan pystytä vastaamaan ylivelkaantumisen haasteisiin, vaan tehtävään tarvitaan moniammatillisuutta ja verkostomaista otetta. Lakiuudistuksen yhteydessä on tärkeää huomioida myös muut ylivelkaantumiseen vastaavat käynnissä olevat hankkeet ja lakiuudistusesitykset.

– On tärkeää kehittää sosiaalihuollon ja eri toimijoiden, kuten Kelan, ulosottoviraston, talous- ja velkaneuvonnan sekä Takuusäätiön välistä yhteistyötä, Marja Marttila sanoo.

Talentia pitää tärkeänä, että sosiaalisen luototuksen käynnistäminen hyvinvointialueilla ja luottopääomamenojen rahoittaminen turvataan valtionavustuksena, koska sosiaalista luototusta koskevien sopimusten siirtymäsäännökset eivät siirrä tarvittavaa luottopääomaa kunnilta hyvinvointialueille.

– Kun palvelua laajennetaan uusille alueille, tulee erityistä huomiota kiinnittää myös riittäviin asiakastyön aika- ja henkilöstöresursseihin sekä henkilöstön kouluttamiseen, Marttila huomauttaa.

>> Lue koko lausunto

>> Katso hallituksen lakiesitys