Sota-ajan valokuvissa korostuu isänmaallinen sotatulkinta

Jatkosodan aikana Suomen rintamilla työskenteli tiedotuskomppanioita, joihin kuului noin 150 valokuvaajaa. Heidän kuviaan on talletettu sotavalokuvakokoelmaan noin 160 000, jotka kaikki FM Tuuli Matila on käynyt läpi väitöskirjatutkimustaan varten. SA-kuvakokoelma on talletettu Sotamuseon arkistoihin, ja se digitoitiin vuonna 2013.

Matila tutki toisen maailmansodan aikaisen virallisen suomalaisen sotavalokuvakokoelman käyttöä kulttuuriperintönä ja isänmaallisen sotatulkinnan kriittisessä tarkastelussa.

Tutkijan mukaan kuvien avulla rakennetaan sotanäkymiä, jotka ovat Suomessa perinteisesti olleet varsin isänmaallisia. Vaikka historioitsijat ovat tutkineet paljon sotahistoriaan liittyviä vaikeitakin aiheita, on erityisesti museoissa vältetty niin sanotusti vaikeiden kuvien näyttämistä yleisölle. Armeijan virallisessa kuvakokoelmassa on otoksia esimerkiksi suomalaisten perustamista keskitysleireistä itä-Karjalassa ja yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa.

”Kuvia on toki vähän ja ne jäävät helposti huomaamatta, jos niitä ei osaa etsiä. Kuvissa on lisäksi otoksia, jotka näyttävät yhteistyön natsi-Saksan kanssa hieman eri valossa kuin Suomessa on totuttu näkemään. Suomalaiset ovat jossain määrin ajatelleet, että täällä olleet saksalaiset sotilaat eivät olleet kallellaan natsi-ideologiaan, ja löytämäni kuvat haastavat tätä tulkintaa”, Matila kertoo. 

Esimerkiksi sotilaiden rintamalla tekemissä puhdetöissä näkyy ideologia selvästi, yhtenä esimerkkinä Nibelungein tarusto, jota käytettiin ahkerasti natsipropagandassa motivoimaan joukkoja taisteluun ja vahvistamaan sidettä sotilaiden välillä. Vastaavia merkkejä on myös saksalaisten tekemissä kenttähautausmaissa ja muutamissa saksalaisten rakennuksissa Pohjois-Suomessa.

Kokoelman kuvia on jonkin verran käytetty museonäyttelyissä, ja niitä on esimerkiksi Sotamuseo Maneesin pysyvässä näyttelyssä. Sen lisäksi niitä näkee säännöllisesti mediassa, ja nykyään paljon myös sosiaalisessa mediassa. Suomessa on 1990-luvulta lähtien eletty niin sanotun uuspatrioottisen muistelun aikakautta ja tämä heijastuu siihen, millaisia kuvia näemme mediassa ja museoissa.

”Hiljaiset” kuvat kertovat ruumiskuvia tehokkaammin sodan kauheuksista

Sotavalokuvakokoelman kuvissa näkyy kuolleita suomalaissotilaita vain vähän, mutta runsaasti neuvostosotilaiden ruumiita. ”Esimerkiksi Pohjois-Suomen partisaani-iskuissa kuolleiden suomalaissiviilien kuvat on jätetty digitoimatta nettigalleriaan mielestäni aivan oikein. Ne voivat olla järkyttäviä ihmisille, joilla ei ole henkilökohtaista sidettä tapahtumiin, puhumattakaan omaisista”, Tuuli Matila kertoo.

Väitöstutkimusta tehdessään Matila on pohtinut myös kuvien julkaisuun liittyviä eettisiä kysymyksiä. Näkökulma on ajankohtainen Venäjän hyökättyä Ukrainaan, sillä kuvatulva on suurempi kuin toisen maailmansodan aikana ja tietoa saadaan reaaliaikaisesti.

”Ehkä on myös vähemmän aikaa käyttää harkintaa siitä, mitä julkaistaan ja mitä ei. Toisaalta nykyään ihmiset ovat aika etääntyneitä kuolemasta ylipäätään ja siinä mielessä olemme herkempiä sille, mitä halutaan näyttää mediassa”, tutkija pohtii.

Hän on sitä mieltä, että niin sanotut "hiljaisemmat" kuvat usein koskettavat yleisöä ja välittävät sodan kauheuden paremmin kuin kuvat, joissa on esimerkiksi runneltuja ruumiita.

”Mielestäni kaikista koskettavin kuva tässä kokoelmassa on kuva ihmisistä piikkilanka-aidan takana suomalaisten ylläpitämällä keskitysleirillä itä-Karjalassa. Vaikka se ei suoraan näytä sitä kärsimystä, jota epäilemättä monet näillä leireillä joutuivat kokemaan, sen viesti välittyy tehokkaasti. Tämä voisi olla tärkeää muistaa myös nykyään sotakuvaamisessa ja kuvien julkaisussa.”

---

Filosofian maisteri Tuuli Matila väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 13.5.2022. Arkeologian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Kuvallinen kulttuuriperintömme. Tunne- ja representaatiotutkimus suomalaisista toisen maailmansodan valokuvista (Seeing the war through a Finnish lens: Representation and Affect in the World War II photographic heritage). Vastaväittäjänä toimii dosentti Laura McAtackney Aarhusin yliopistosta ja kustoksena dosentti Timo Ylimaunu. Väitöstilaisuus alkaa Linnanmaalla salissa L6 klo 12.