Helsingin yliopisto

Suomen romanien ja pääväestön suhteet pitäisi huomioida paremmin

Jaa
Väitöstutkimus osoittaa, että Suomen romanipoliittisesta ohjelmasta nousevat toimenpide-ehdotukset tapahtuvat sosiaalisessa kentässä, jossa kulttuuriset ja sosiaaliset oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti. Toimenpiteitä tehdään pääväestön viitekehyksestä käsin eikä niissä huomioida romanien yhteiskunnallista asemaa sekä historiallisesti kehittynyttä rakenteellista toiseuttamista ja rodullistamista.

Väitöksen mukaan romanipoliittisen ohjelman priorisointia pitäisi järjestää uudelleen siten, että siinä huomioidaan pääväestön ja romanien väliset suhteet.

- Romanien integraation oletetaan tapahtuvan romanijärjestöjen avustuksella, suomalaiseen palvelujärjestelmään nojaten. Pääväestö jätetään kuitenkin integraatiopyrkimysten ulkopuolelle. Romanit tulevat näin vastuulliseksi integraatiosta, johon heillä ei ole tosiasiallista vaikutusvaltaa, sanoo väitöskirjatutkija Marko Stenroos Helsingin yliopistosta.  

Tutkimus romuttaa stereotyyppisiä olettamuksia romaneista poliittisten toimenpideohjelmien passiivisina vastaanottajina ja tuo esille romanien toimijuuden.

- Valtiovallan byrokraattinen sosiaalinen kenttä palvelujärjestelmineen on vain yksi romanien toiminta-alueista. Muilla alueilla toimijuus, hierarkiat ja valtasuhteet rakentuvat erilaisten asetelmien ja arvojärjestelmien kautta. Romanien toimijuutta tarkastellaan kuitenkin usein ainoastaan palvelujärjestelmien osana ja näin kuva yhteiskunnallisesta ulkopuolisuudesta voimistuu, Stenroos muistuttaa.


Sosiaaliset järjestelmät luovat jännitteitä

Tutkimuksessa tarkastellussa romaniprojektissa romanit olivat osa kolmea erilaista sosiaalista järjestelmää; perinteistä romaniyhteisön toimintajärjestelmää, uskonnollisiin normeihin perustuvaa järjestelmää ja yhteiskunnallista järjestelmää. Samanaikaisten, erilaisilla sosiaalisilla logiikoilla toimivien järjestelmien läsnäolo luo arvojen, tapojen ja normien välisiä jännitteitä.

Kolmen sosiaalisen järjestelmän läsnäolo myös alleviivaa sen, että romanien toimijuuden määrittelevät järjestelmät vaihtelevat tilanteen mukaan.

- Romanit ovat osa valtarakennelmia, määrittelevät arvoja, vaikuttavat asenteisiin ja ylläpitävät keskustelua erilaisista säännöistä ja tavoista. Tutkimukseni tuo esille romanien toimijuuden ja tarkastelee yhteiskunnallista osallisuutta yhteisön sisältä käsin.

 

Painopiste yhteiskunnallisen aseman tarkasteluun ja yhdenvertaiseen osallisuuteen

Koulutus ja työllisyys nähdään romanien yhteiskunnallisen osallisuuden pääasiallisena instrumenttina ja mahdollistajana. Väitös kuitenkin haastaa tämän näkemyksen, jonka mukaan romanipolitiikan pääasiallisena tavoitteena tulee olla romanien koulutustason nostaminen ja työllisyyden parantaminen.

- Romanipoliittisen ohjelman priorisointi tulisi säätää uudelleen siten, että painopistettä muutettaisiin voimakkaammin romanien yhteiskunnallisen aseman tarkasteluun ja yhdenvertaiseen osallisuuteen osana kulttuurisesti monimuotoista suomalaista yhteiskuntaa. Tässä pääväestöllä olisi merkittävä rooli, Stenroos sanoo.

Teoreettisesti tutkimus nojautuu antropologiseen, kriittiseen globaaliin kehitystutkimukseen ja valtiovallan tarkasteluun. Globaalin kehitystutkimuksen ja suomalaisen romanipolitiikan rajapinnat ovatkin helposti löydettävissä. Romanipolitiikka kompastuu tutkijan mukaan usein samanlaisiin haasteisiin kuin kehitysyhteistyö Aasiassa ja Afrikassa.

 – Kehitystoimenpiteiden kohteena olevien ihmisten historia, kulttuuri, sosiaaliset maailmat, arvot ja mieltymykset jäävät huomioimatta, kun kehitysprojektien tavoitteita laaditaan.  Tutkimukseni osoittaa, että myös Suomessa eurooppalaisen kulttuuri-imperialismin ja kolonialismin kaikuja on vielä kuultavissa, Stenroos toteaa.

Kuluvan vuosituhannen aikana Suomi on ollut vahvasti mukana Euroopan Unionin romaneita koskevien strategioiden luomisessa. Tämä etnografinen tutkimus tarkastelee, miten Suomen romanipoliittisen ohjelman (2009 – 2017) toimenpidesuositukset konkreettistetaan erilaisten projektien muodossa. Näiden projektien tarkoituksena on ennen kaikkea romanien integraatio ja inkluusio.

***************************

Marko Stenroos väittelee 2.12.2020 kello 16 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Social orders, tensions and saviourism - An ethnography of Finnish Roma policy implementation". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätalo, sali 6..

Live stream Live stream passcode: 721603

Vastaväittäjänä on Professor Alaina Lemon, University of Michigan, ja kustoksena on professori Sarah Green.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Research Series in Anthropology. Väitöskirjaa myy https://shop.unigrafia.fi/.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.

Väittelijän yhteystiedot:
Marko Stenroos
Puh. 050 536 3009
marko.stenroos@helsinki.fi

Avainsanat

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Kansainvälisissä yliopistovertailuissa se on ollut toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye