SuPer ja Tehy lakiesityksestä: Tarpeeton, vie työtaisteluoikeuden ja rikkoo räikeästi työelämän tasa-arvoa

Kyseistä lainsäädäntöä ei tarvita potilaiden hengen ja terveyden turvaamiseksi, koska Suomen lainsäädännössä on jo toimivat keinot (oikeudenkäymiskaari 7 luku 3 §), joilla tarvittaessa riippumaton tuomioistuin voi kieltää tai keskeyttää lakon, mikäli se uhkaa kansalaisten henkeä ja terveyttä. Em. keinoja on käytetty miesvaltaisten alojen samantyyppisissä työtaistelutilanteissa viimeksi vajaa vuosi sitten. Lakiesitys loukkaa vakavasti hoitajien perusoikeuksia ja kohtelee naisvaltaista alaa työtaisteluissa aivan eri tavoin kuin miesvaltaisia aloja.

Asiaa valmisteleva ministeri on ilmoittanut, että kyseessä on tarkkarajainen täsmälaki tehohoitoon ja kotihoitoon. Tämä ei pidä paikkaansa.  Laki on valmisteltu työnantajapuolen pyynnöstä, työtaistelun toisen osapuolen toiveita kuunnellen. Sen piirissä ovat lähes kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon työtehtävät. Lakiesitys pyrkii estämään kaikki mahdolliset sote-alan työtaistelut myös tulevaisuudessa, mukaan lukien joukkoirtisanoutumiset. Lain tavoite on poistaa sote-alan työntekijöiden oikeus työtaisteluihin kokonaan.  

Esitys ei sisällä keinoja varmistaa, onko työnantaja omilla toimenpiteillään tosiasiallisesti riittävästi pyrkinyt välttämään potilaiden hengen ja terveyden vakavan vaarantumisen. Työnantaja saa itse oikeuden määrittää lakkorajat, jolloin se voi minimoida työtaistelun vaikutukset toimintaansa. Tämä vie kokonaan pohjan lailliselta lakolta, jolla pyritään sote-henkilöstön palkkauksen parantamiseen ja hoitajapulan korjaamiseen.

Epäselväksi jää myös miten varmistetaan, että potilasturvallisuuden vaarantumisen syynä on nimenomaan työtaistelun aiheuttama henkilökunnan riittämättömyys eikä esimerkiksi jatkuva krooninen työvoimapula. Tämä lisää mahdollisuuksia lain väärinkäytöksiin, jolloin työvuoroissa saattaa olla lakon aikana enemmän henkilöstöä kuin ennen työtaistelua. Näin kävi kevään hoitajalakossa.

Lakiesitys asettaa työntekijäjärjestölle velvoitteen huolehtia lakon aikana työnantajan käyttöön jäävästä riittävästä henkilöstön määrästä. Tällaista velvoitetta ei voida lailla säätää sote-alan työntekijäjärjestöille. Lakiesityksessä jää auki, miten tarvittava henkilöstömäärä määriteltäisiin ja miten käytännössä toimittaisiin, kun edes työnantajat eivät saa hoitajapulan vuoksi riittävästi henkilöstöä takaamaan potilasturvallisuutta kaikissa tilanteissa. Työntekijäjärjestöllä ei myöskään ole jäseniinsä direktio-oikeutta toisin kuin työnantajilla on työntekijöihinsä eikä järjestöillä ole viranomaisoikeuksia kuten AVIlla.

Järjestöt kritisoivat voimakkaasti myös järjestelyä, jossa AVIt asetetaan tuomioistuimien rooliin tekemään perusoikeuksiin puuttuvia päätöksiä. Oikeusvaltio ei toimi näin.

Hallitus osoittaa lakiesityksellään, että sote-alalla tehdään niin arvokasta ja korvaamatonta työtä, että sitä on pakko tehdä lakko-oikeudesta huolimatta. Työn tärkeydestä seuraa nyt, että hoitajilla ei ole oikeutta vaatia laillisin keinoin itselleen parempaa palkkaa ja työoloja. Työmarkkinaneuvottelujen yleiset pelisäännöt ja mekanismit eivät toimi ja hoitajat joutuvat työskentelemään palkalla, joka ei vastaa työn vaativuutta. Täysin kestämätön tilanne hoitajapulan riivaamassa ikääntyvässä Suomessa.

Järjestöt korostavat, että työriita ratkeaa sopimalla ja lisärahoituksella - ei pakkotyöllä ja alistamalla.

Lisätietoja:
Tehyn oikeuspalveluiden päällikkö Kari Tiainen, p. 040 500 0430
SuPerin edunvalvontajohtaja Anne Sainila-Vaarno, p. 050 310 1492