Talletussuojaa ja kriisinratkaisua kehitetään – sijoittajanvastuuta ei pidä unohtaa

Komissio on 18.4.2023 antanut laajan säädösesityksen pankkien kriisinratkaisusta, jossa käytettäisiin yhtenä rahoituslähteenä kansallisia talletussuojajärjestelmiä. Ehdotuksesta ilmenee, että esitys on välivaihe matkalla kohti EU:n yhteistä talletussuojaa.

Yhteinen talletussuoja on ollut erityisesti monien Etelä-Euroopan valtioiden ja EU-viranomaisten pitkäaikainen tavoite. Pankkien tappioita on heidän mukaansa laitettava muidenkin kuin pankkiin sijoittaneiden maksettavaksi, myös talletussuojajärjestelmien.

”Tämä on EU:n perusperiaatteena toimivan sijoittajanvastuun vastaista. Yhteinen talletussuoja ilman toimivaa kriisinratkaisua voisi tuoda myös pankkien asiakkaat eli kansalaiset maksumiehiksi, jos jokin pankki joutuu ongelmiin. Sitäkö halutaan? ” ihmettelee Finanssiala ry:n johtava lakimies Olli Salmi.

Pankkien kaatumisen varalle toimivaa sääntelyä

Suomalainen finanssiala on jo aiemmin laatinut sijoittajanvastuun mukaisen vaihtoehtoisen tavan järjestää tarvittaessa yhteinen talletussuoja, ja ehdotus on toimitettu myös komissiolle.

”Ei ole EU:n eikä Suomen perusoikeuksien mukaista, että toisen talousyksikön tappioita vyörytetään muiden maksettavaksi – ei suoraan eikä välillisesti”, Salmi muistuttaa.

Toimiva talletussuojajärjestelmä edellyttää toimivaa sääntelyä pankkien kaatumisen varalta. Nyt annettu ehdotus vastaa tähän tarpeeseen vain osittain. Hyvänä puolena voidaan nähdä mahdollisuus käyttää talletussuojaa apuna rakennejärjestelyjen toteuttamisessa, kuten talletusten siirtämisessä toiseen, terveeseen pankkiin. Esitys kuitenkin sisältää runsaasti potentiaalisesti ongelmallisia ehdotuksia, kuten talletussuojan ulottamisen liian laajalle muihin kuin yksityishenkilöiden talletuksiin. Ehdotukset voivat tuoda mukanaan mahdollisuuden tappioiden maksattamiseen kansalaisilla talletussuojarahaston ja pankkien toimiessa välikätenä.

"Nämä ongelmalliset kohdat saattavat johtaa jopa ratkaiseviin valuvikoihin järjestelmässä, ainakin, jos lopulta päädytään yhteiseen talletussuojaan”, Salmi sanoo.

Valtioiden mahdollisuuksia pelastaa pankkeja julkisin varoin ollaan esityksen mukaan kaventamassa. Tämä sinänsä oikeasuuntainen kehityskulku on myös kaksiteräinen miekka. Valtion rahaa voidaan käyttää kriisipankin rakennejärjestelyjen tukemiseen ilman, että tappioita otetaan kannettavaksi. Tällöin valtion rahankäyttö on järkevää. Toisaalta tämän onnistuminen edellyttää viranomaisten oikea-aikaista toimimista.

”Jos talletussuoja kattaisi pankkien tappioita, olisi olemassa riski siitä, että jossain maassa viranomaiset ryhtyvät epätarkoituksenmukaisiin toimiin pankin kriisiytyessä. Tällöin olisi vain luonnollista, että valtio kattaa viranomaistensa aiheuttamat tappiot moraalikadon estämiseksi”, Salmi summaa.