Talvivaara/Terrafamen käsiteltyjen jätevesien poistoputki Nuasjärveen on aiheuttanut happikadon ja turmellut pohjan eliöyhteisön

Tutkijoiden mukaan ennen runsas pohjaeläinyhteisö on muuttunut lajistoltaan köyhäksi muistuttaen nykyisin voimakkaasti saastuneen järven lajistoa. Kauempana jätevesiputkesta ja veden pintaosissa tapahtuneet muutokset ovat sen sijaan jääneet pieniksi.  

- Koska vastoin aiempaa näkemystä tutkimuksemme tulokset osoittavat selvästi pohjaeliöstön ekologisen tilan romahtamisen, ja viittaavat selkeästi siihen, että järvien taustatilatutkimuksissa on syytä ottaa erikseen huomioon sekä vesipatsaan pohja- että pintaosat. Selvityksissä olisi myös tutkittava eri eliöryhmissä tapahtuvat muutokset sekä ajassa että alueellisesti järven sisällä, kertoo tutkija Tomi Luoto Helsingin yliopiston bio- ja ymäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Talvivaara/Terrafamen monimetallikaivoksen tahattomat ja harkitut päästöt ovat aiempien tutkimusten mukaan aiheuttaneet kaivoksen lähijärvissä muutoksia, kuten suolaantumista ja kerrostuneisuuden lisääntymistä. 

Nyt tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin vuonna 2015 rakennetun käsiteltyjen kaivosvesien poistoputken vaikutuksia Nuasjärveen, joka on Vuokatin ja Kajaanin välissä sijaitseva syvä, maksimisyvyydeltään 44 metriä ja suuri, pinta-alaltaan 96 km², järvi. Kaivosalueelta suoraan Nuasjärven pohjaan asennetun poistoputken kautta kulkee järviveteen suuria määriä sulfaatteja. Vaikka Nuasjärven tila on aiemmissa ympäristöselvityksissä arvioitu hyväksi, on kuitenkin havaittu myös poistoputken asennuksen jälkeen selvä kasvu veden sähkönjohtavuudessa, joka viittaa kaivosvaikutuksiin.  

Tutkimuksessa analysoitiin enimmäkseen vapaassa vedessä elävien, kuten piilevät ja vesikirput, sekä järven pohjan sedimentin pinnalla elävien kuten surviassääsket, vesieliöiden yhteisökoostumuksia Nuasjärven eri osissa ennen ja jälkeen purkuputken asentamista. Tutkimuksessa hyödynnettiin paleolimnologisia menetelmiä eli sedimenttikerrostumiin tallentuneita tiedonlähteitä. Pohjanläheisen happitilanteen kehittymistä mallinnettiin surviassääskien lajikoostumuksiin perustuvilla tilastomenetelmillä.

Tutkijat havaitsivat pohjanläheisen hapen selvästi vähentyneen purkuputken asennuksen jälkeen putken lähellä sijaitsevissa näytepisteissä. Kauempana, useamman kilometrin päässä putkesta sijainneissa näytteissä ei havaittu merkittävää happitilanteen heikkenemistä. Myös pohjaeläinyhteisöt ovat selvästi muuttuneet ja yksipuolistuneet putken lähistön näytepisteissä muistuttaen tyypillistä saastuneiden järvien surviaissääskien lajikoostumusta. Vapaanveden piilevissä ja vesikirpuissa ei havaittu merkittäviä muutoksia edes purkuputken yläpuolissa näytteissä, johtuen nopeasta veden vaihtumisesta veden pintaosissa. 

Tulokset osoittavat veden selvää suolaantumisesta johtuvaa kerrostuneisuutta poistoputken läheisyydessä, joka selittää erot pohjanläheisen ja pintaosien ekologisissa ja vesikemian muutoksissa. Surviaissääskilajiston lähes täydellinen vaihtuminen ja lajien monimuotoisuuden katoaminen putken läheisyydessä ovat aiheuttaneen pohjaeliöstön ekologisen tilan turmeltumisen.