Telan Siimes blogissa: Julkisen talouden eri osia ei pidä peluuttaa toisiaan vastaan

Lokeroita ovat valtiontalous, kuntatalous ja sosiaaliturvarahastot. Jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi myös keinoja kunkin niistä tasapainottamiseen on perinteisesti etsitty niiden omista tarpeista käsin. Tätä periaatetta on kunnioitettu myös työeläkkeiden kohdalla.

Periaate on tärkeä, koska lakisääteistä työeläkevakuutusta hoitavat työeläkevakuuttajat kuuluvat kansantalouden tilinpidossa julkisyhteisöihin ja ovat siten osa julkista taloutta. Siksi ne luetaan kansantalouden tilinpidossa sosiaaliturvarahastoiksi.

Työeläkevarat eivät kuitenkaan ole valtion varoja eikä niiden käytöstä päätetä valtion budjetissa. Työeläkkeitä ei rahoiteta muutoinkaan veroilla vaan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä lakisääteisillä maksuilla.

Eläkevarat ovatkin Suomessa saaneet olla rauhassa poliittisilta väliintuloilta. Työeläkemaksun alentamista on kuitenkin huudeltu tänä keväänä toistuvasti hätiin muun julkisen talouden pelastamisessa. Kutsuhuuto on tullut valtiovarainministeriöstä. Sen virkakunta on myös tehnyt erilaisia hdotuksia siitä, miten asiassa pitäisi edetä.

VM on ehdottanut työeläkkeen indeksien leikkaamista koko vaalikauden ajaksi. Sen ajatuksena on luoda näin tilaa muille julkisen talouden menoille ja veronkorotuksille valtion tai kuntien budjeteissa.

Tämä suunta on uusi ja huolestuttava, sillä käytännössä Suomen työeläkejärjestelmän toimeenpano ja rahoitus on järjestetty erillään muusta julkisesta taloudesta, eikä työeläkejärjestelmän varoja ole käytetty muun julkisen talouden rahoittamiseen. (Aiheesta lisätietoa tietopaketissamme.)

Eläkeuudistuksilla on toki parannettu julkisen talouden kestävyyttä aiemmillakin vuosikymmenillä. Uudistukset on kuitenkin tehty työeläkejärjestelmän omien tarpeiden ja rahoituksen näkökulmista. Julkisen talouden kestävyyden parantaminen on toiminut haettujen ratkaisujen reunaehtona, ei itsetarkoituksena.

Ajatus siitä, että julkista taloutta tasapainotettaisiin vapaasti sen eri sektoreiden yli, ei ole mielestäni kannatettava. Se tekisi lakisääteisen työeläkkeen riippuvaiseksi politiikan ja talouden suhdanteista.

Mielestäni Suomessa töitä tekevien ja muualta tänne töihin tulevien ihmisten täytyy voida luottaa siihen, että täällä tehdystä työstä kertynyt eläke kulkee mukana ja että se säilyttää arvonsa myös tulevaisuudessa. Tämän luottamuksen murentaminen heikentäisi työeläkkeiden yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Se nakertaisi myös ajatusta siitä, että ansiotyötä tekemällä voi parantaa omaa eläkettänsä.

Se olisi työnteon kannusteiden näkökulmasta huono asia.

Hallitusneuvotteluissa on hyvä muistaa, että työeläkkeiden rahoituksessa tarvitaan samoja asioita kuin muunkin julkisen talouden kuntoon saamisessa. Työvoiman riittävyydestä ja työkyvystä pitää huolehtia. Työllisyyttä tulee parantaa ja työhön osallistumista lisätä. Myös keskimääräisen koulutustason nousua, tuottavuuden parantamista ja kestävää talouskasvua on tavoiteltava ja työuria pidennettävä.

Työeläkejärjestelmän ja muun julkisen talouden tavoitteet eivät ole näiltä osin vastakkaisia. Siksi julkisen talouden eri osia ei pidä peluuttaa toisiaan vastaan myöskään hallitusneuvotteluissa. 

***

Siimeksen blogikirjoitus on luettavissa Telan verkkosivuilla.