Helsingin yliopisto

Tenon lohet pienenevät – nopea evoluutio näkyy geeneissä

Jaa

Geenimuoto, joka ohjaa lohta kasvamaan isoksi ja tulemaan sukukypsäksi myöhemmin, on käymässä harvinaisemmaksi. Sitä vastoin geenimuoto, joka määrää lohen kutemaan aiemmin ja jäämään pienemmäksi, on yleistymässä. Kyse on evoluutiosta vauhdissa.

Koiraslohet tulevat sukukypsiksi aiemmin ja jäävät pienemmiksi kuin ennen, ja se näkyy niiden geeneissä. Tämä osoitettiin tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin Tenojoen lohen suomunäytteitä yli 40 vuoden ajalta, ja tutkittiin geeniä, joka määrittää lohen sukukypsyyden kehittymistä ja lohen kokoa. Tulosten mukaan ‟ison lohen geenimuoto” on käymässä Tenojoen lohikannassa harvinaisemmaksi, kun taas ‟pienen lohen geenimuoto” yleistyy.

Helsingin yliopistonLuonnonvarakeskuksen ja Turun yliopiston tutkijoiden yhteisjulkaisu julkaistiin Nature Ecology and Evolution -tiedesarjassa. Tutkimus sekä sitä esittelevä valokuva Tenon lohista valittiin myös lehden marraskuun numeron kanteen.

Tutkimusryhmän aiempi julkaisu osoitti, että lohen sukukypsyysikä on laskemassa ja kudulle palaavien lohien koko pienenee. Ryhmä on aiemmin löytänyt tietyn geenin, nimeltään Vgll3, joka vaikuttaa selvästi lohen sukukypsyysikään. Geenistä tunnistettiin kaksi muotoa eli alleelia, jotka määräävät lohen tulevan sukukypsäksi joko myöhään ja isokokoisena tai aikaisin ja pienikokoisena. Mitä useamman merellä vaelletun vuoden jälkeen lohi tulee sukukypsäksi ja palaa kotijokeensa kutemaan, sitä suurikokoisempi se on.

MUU­TOS GEE­NEISSÄ KER­TOO EVO­LUU­TIOS­TA 

– Aiempi tutkimuksemme osoitti, että lohen sukukypsyysikä alenee. Nyt halusimme nähdä, näkyykö muutos myös lohen perimässä eli onko kyseessä myös evolutiivinen muutos, kertoo akatemiaprofessori Craig Primmer Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

– Jos havaitsemme lohen koon pienenevän, emme voi vielä olla varmoja, että kyse on evoluutiosta. Sen selvittämiseksi on tutkittava, onko muutos myös geneettinen. Nyt se on osoitettu ja voidaan sanoa, että todistamme evoluutiota vauhdissa.

Lohen koko voi vaihdella erilaisista syistä. Yksi mahdollisuus on normaali vaihtelu tai väliaikainen muutos, joka johtuu esimerkiksi hormoneista. Geneettinen muutos tarkoittaa, että lohen koon pieneneminen ei ole vain normaalia tai tilapäistä vaihtelua, vaan muutoksella on evolutiivinen tausta. Suureksi kasvaminen ei ole lohelle enää yhtä hyödyllistä kuin aiemmin, ja lohi on näin sopeutumassa uuteen tilanteeseen.

EVO­LUU­TIO EI VIE MIL­JOO­NIA VUO­SIA

 – Tämä tulos murtaa osaltaan vanhaa myyttiä, jonka mukaan evoluutio tarvitsee miljoonia vuosia aikaa toimiakseen, sanoo Yann Czorlich, tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja Luonnonvarakeskuksesta ja Turun yliopistosta.

– Optimistisesti voidaan ajatella, että lohella on toivoa, koska se kykenee sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Toisaalta taas tämä on huono uutinen kalastajille, jotka haluaisivat saaliikseen suuren lohen ja pyrkivät pääsemään niin sanottuun ‟20 kilon -kerhoon”. Suuria lohia on tulevaisuudessa luultavasti aiempaa vähemmän, ellemme kykene tunnistamaan muutokseen vaikuttavia syitä ja puuttumaan niihin.

PIE­NUU­DES­TA ON LO­HEL­LE ETUA

Czorlichin väitöskirjatyön seuraavassa osassa tarkastellaan muutoksen syitä. Vaikuttaa siltä, että lohen selviytymismahdollisuudet pitkällä merivaelluksella ovat aiempaa huonommat esimerkiksi kalastuksen, ympäristön muutosten tai muiden syiden takia, ja siksi lohen kannattaa parantaa henkiinjäämisen todennäköisyyttä palaamalla kotijokeensa nuorempana ja pienempänä.

Tutkimuksessa hyödynnetyt lohen suomunäytteet ovat peräisin Luonnonvarakeskuksen pitkäaikaisesta Tenojoen lohen seurantaohjelmasta. Näytearkistoon on tallennettu yli 150 000 suomunäytettä, joita vapaaehtoiset paikalliset kalastajat ovat keränneet 1970-luvulta alkaen Tenojoen lohisaaliista. Suomuista on määritetty lohikannan ikärakenne ja niistä on eristetty dna geneettiseen tutkimukseen.

Alkuperäinen julkaisu:

Nature Ecology and Evolution: Rapid sex-specific evolution of age at maturity is shaped by genetic architecture in Atlantic salmon 

Lue lisää:

Craig Primmer: Behind the Paper – Detecting rapid evolution in salmon: the importance of citizen science and evolving study designs

Yhteyshenkilöt

Yhteystiedot:

Craig Primmer
Akatemiaprofessori
Helsingin yliopisto
craig.primmer@helsinki.fi
0503116374
(Haastattelut suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi)

Jaakko Erkinaro
Tutkimusprofessori
Luonnonvarakeskus Luke
jaakko.erkinaro@luke.fi
0295327871
(Haastattelut suomeksi ja englanniksi)

Tutku Aykanat
Tutkijatohtori
Helsingin yliopisto
tutku.aykanat@helsinki.fi
+358503108974

Viestinnän asiantuntija Anu Partanen
anu.partanen@helsinki.fi
050-556 0948

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto
PL 3
00014 Helsingin yliopisto

02941 911 (vaihde)http://www.helsinki.fi/yliopisto

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Se on toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Nubbenin levyt – Taiteilija Lars-Gunnar Nordström jazzkeräilijänä -teoksen julkistustilaisuus 28.3.20.3.2019 14:35:23 EETKutsu

Lars-Gunnar ”Nubben” Nordström (1924–2014) oli ei-esittävän taiteen edelläkävijöitä Suomessa ja intohimoinen jazzmusiikin ystävä. Jazzharrastus syttyi vuonna 1941, kun hän kuuli radiosta Duke Ellingtonin kappaleen Mood Indigo. 1950-luvun lopulla Nordström ryhtyi keräämään vinyylialbumeja, joita lopulta karttui yli 11 000 kappaletta. Kaikkinensa Nordström hankki 16 000 äänilevyä. Vuonna 2015 L-G Nordströmin Säätiö lahjoitti hänen jazzkokoelmansa Kansalliskirjastolle. Nyt julkaistava teos Nubbenin levyt – Taiteilija Lars-Gunnar Nordström jazzkeräilijänä (Kansalliskirjasto 2019) kertoo keräilijästä, keräilemisestä, levykokoelmasta ja taiteesta – sekä tietenkin jazzista. Teoksen on kirjoittanut kulttuurihistorian tutkija Janne Mäkelä. Oheisartikkelien kirjoittajina ovat jazzhistorian asiantuntijat Pekka Gronow ja Matti Laipio. Teoksen julkaisutilaisuus järjestetään Kansalliskirjaston auditoriossa (Yliopistonkatu 1, Helsinki) torstaina 28.3. klo 14 alkaen. Ilmoittautumiset osoitteessa www.l

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki STT Infossa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme