Nykyisellään ansiosidonnainen työttömyysturvan saaminen edellyttää 26 viikon eli reilun puolen vuoden työssäoloehdon täyttymistä. Se täyttyy, kun työntekijä työskentelee 18 tuntia viikossa kuukausipalkan ollessa kokoaikatyössä vähintään 1 252 euroa kuukaudessa. Sen jälkeen ansiosidonnaista työttömyysturvaa on mahdollista saada vähintään 300 päivää ja aiempi työura sekä ikä huomioiden jopa 400-500 päivää eli maksimissaan yli kaksi vuotta.

Jos henkilö on työskennellyt alle kolme vuotta, hän on oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan 300 päivältä eli noin 14 kuukaudelta. Jos työhistoriaa on yli kolme vuotta, etuutta maksetaan 400 päivältä eli noin 18 kuukauden ajan. Maksimipituiseen etuuteen, 500 päivään (noin 2,3 vuotta) on oikeus yli 58-vuotiaalla henkilöllä, joka on työskennellyt vähintään viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana. Työpäiviä on vuodessa keskimäärin 250, joilta myös tuet maksetaan.

Työttömyysturvan uudistaminen on jälleen hallituksen työlistalla. Tälläkin kertaa keskusteluissa ovat esillä työttömyysturvan maksimikesto ja taso. Niiden heikentäminen vaikeuttaisi kohtuuttomasti työntekijöiden tilannetta työttömyyden osuessa kohdalle. Sen sijaan voisi olla hedelmällisempää tarkastella työttömyysturvan kestoa suhteutettuna työsuhteen kestoon?

Nykyiset ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestot (300, 400 ja 500 päivää) ja työssäoloehto olisi helposti porrastettavissa siten, että se joustaisi molempiin suuntiin. Esimerkiksi 15 viikon työssäoloehto oikeuttaisi kahden kuukauden pituiseen ansiosidonnaiseen turvaan, 30 viikon työssäoloehto neljän kuukauden turvaan, kahden vuoden työssäoloehto puolestaan 12 kuukauden turvaan, kahdeksan vuoden työssäoloehdolla kaksi vuotta turvaa ja 12 vuoden työssäoloehdolla kolme vuotta ansiosidonnaista turvaa ja niin edelleen. Samalla pitkän yhdenjaksoisen työsuhteen omaavilla ansiosidonnaisen taso voisi myös olla korkeampi. Työssäoloehdon eli siis henkilön työuran pituudella olisi merkitystä ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoon. Vähän samoin kuin työsuhteen kesto vaikuttaa irtisanomisaikoihin.

Monet jättävät nykyisin vastaanottamatta työtä tukien menettämisen pelossa. Uudessa mallissa niin sanottua paluuehtoa muutettaisiin, mikä kannustaisi vastaanottamaan myös lyhyetkin työsuhteet. Jo kerätyt ansiosidonnaiseen turvaan oikeuttavat kuukaudet säilyisivät henkilön käytettävissä, eikä työssäoloehdon kerääminen alkaisi alusta. Jos esimerkiksi 12 vuotta työsuhteessa ollut henkilö joutuisi työttömäksi ja työllistyisi kolmen kuukauden ansiosidonnaisen tukikuukauden jälkeen,  hänellä säilyisi 2,75 vuotta ansiosidonnaista turvaa tulevaisuuden varalle.

Työttömyysturvan uudistaminen on välttämätöntä, mutta keinovalikoimaa on laajennettava. Työssäoloehdon porrastaminen on uusi ja oikeudenmukaisempi tulokulma. Se myös kannustaisi aktiivisuuteen työnhaussa. Mikäli uusia keinoja ei löydy, olemme tilanteessa, jossa meidän on työllistymisen edistämiseksi joko nostettava reilusti palkkoja tai vaihtoehtoisesti leikata tukia.