Vain vajaa puolet kyselyyn osallistuneista (48 %) vastasi, että työnantaja on huomioinut henkiset kuormitustekijät osana työpaikan vaarojen arviointia. Silloin kun vastaajien mielestä näin on tapahtunut, huomio on ollut hyvin perinteisissä asioissa, kuten työvälineisiin tai työympäristöön liittyvissä vaaroissa. Esimerkiksi liiallinen työmäärä tai liian yksitoikkoisen työn riskejä on huomioitu selvästi harvemmin.

– SAK:n liittojen jäsenten keskuudessa työelämän suurimmat haasteet liittyvät työmäärään ja työnantajan tarjoaman tuen puutteeseen. Tulosten mukaan näihin liittyvät kuormitustekijät tulevat muita harvemmin huomioiduksi osana työn vaarojen arviointia, SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi sanoo.

Henkisen työsuojelun vahvistaminen on ajankohtaista, sillä kesäkuun alussa tulee voimaan työturvallisuuslain muutos. Se velvoittaa työnantajan ottamaan vahvemmin huomioon niin fyysiset kuin psykososiaaliset kuormitustekijät osana työn vaarojen arviointia.

SAK:n selvityksessä kysyttiin, aloittaako työnantaja toimet kuormittuneen työtekijän kuormituksen vähentämisestä, jos kuormitus vaarantaa henkistä terveyttä. Vain alle puolet (42 %) vastasi myöntävästi.

Selvityksessä käytännön toimina mainittiin usein keskusteluapu työterveyden kanssa. Työkaluina nousivat myös työkierto ja muutokset toimenkuvissa sekä erilaiset työaikajärjestelyt ja työaikajoustot.

– Nämä ovat oikeansuuntaisia toimenpiteitä, joilla vaikutetaan kuormittavuuteen. Olisimme kuitenkin toivoneet paljon useammin mainintoja työnantajan omista toimenpiteistä ja koko työyhteisön jaksamista tukevista menettelyistä, kuten johdon vastuuttaminen, jaksamiskeskustelut esimiehen kanssa, työntekijöiden määrän lisääminen tai palaverikäytäntöjen kehittäminen.

Vain 14 prosenttia vastasi, että omalla työpaikalla työn henkiseen kuormittavuuteen liittyviä asioita käsitellään esimiesten ja työntekijöiden kesken, esimerkiksi osasto- tai yksikkökokouksissa. Kolmannes (28 %) vastasi kieltävästi. Puolet (49 %) arveli tilanteen vaihtelevan osastoittain tai yksiköittäin.

– Kuten muidenkin työsuojelukysymysten, myös työn henkisen kuormituksen pitäisi olla osa normaalia keskustelua työpaikalla. Tulosten perusteella tähän on vielä matkaa. Jos työpaikoilla keskustellaan henkisen kuormituksen asioista, ilmiö aletaan tunnistaa ja tunnustaa paremmin. Usein ratkaisuja löytyy työyhteisön yhteisen kehittämisen kautta, Riitta Työläjärvi huomauttaa.

Edustuksellisessa yhteistoiminnassa, kuten yt-elimessä tai työsuojelutoimikunnassa asiaa käsiteltiin useammin. Kuitenkin vain puolessa (51 %) vastaajien työpaikoista näin oli varmasti tehty.

– Yhteistoiminta on luonteva ja hyvä paikka käsitellä jaksamiseen liittyviä asioita. Se on foorumi, jossa sekä johdon että työntekijöiden taidot ja kokemus laitetaan yhteen paremman työpaikan ja sopivan työkuormituksen luomiseksi.

Työntekijöiden henkinen pahoinvointi rasittaa sekä yksittäisiä työntekijöitä että laajemmassa kuvassa koko työyhteisöä ja yritysten tuottavuutta. Luottamushenkilöille tehdyn kyselyn tulokset osoittavat, että henkisen työsuojelun kysymykset ovat edelleen monilla työpaikoilla vieraita.

– On hyvä alku, että lainsäädäntö ohjaa vahvemmin henkisen työterveyden riskien kartoittamiseen. Nyt olisi aika laittaa myös keinot ja seuranta kuntoon. Esimerkiksi keskusteluapu työterveyshuollon kanssa on tärkeä tuki, mutta ei välttämättä johda korjaustoimenpiteisiin työpaikan olosuhteissa. Seuraavana lainsäädännön kehittämistoimena tarvitsemme uuden asetuksen, joka tukee ja ohjaa työpaikkoja henkisen kuormituksen hallinnassa, asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi sanoo.

Henkisen kuormituksen käsittelyä työpaikoilla kartoittaneeseen kyselyyn vastasi 1035 luottamushenkilöä tammi-helmikuun vaihteessa 2023. Tutustu tarkemmin kyselyn tuloksiin.