Väitös 10.12.2021: Liikunta voi tukea muidenkin terveellisten elintapojen omaksumista

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin, millainen rooli on vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden pysyvyydellä ja toisaalta liikunta-aktiivisuudessa tapahtuvilla muutoksilla tutkittavien muihin elintapoihin, kuten ravintotottumuksiin, uneen, alkoholinkäyttöön, tupakointiin ja vapaa-ajan ruutuaikaan. Tulosten mukaan ei ainoastaan lapsuudesta aikuisuuteen säännöllisenä jatkunut vapaa-ajan liikunta vaan myös sen lisääntyminen lapsuus- ja nuoruusvuosien jälkeen olivat yhteydessä muihin terveellisiin elintapoihin aikuisuudessa – erityisesti terveellisempiin ravintotottumuksiin, mutta myös tupakoimattomuuteen ja naisilla vähäisempiin univaikeuksiin – verrattuna vähän liikkuviin henkilöihin.

– Väitöstutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia. Liikunnallinen elämäntapa aikuisuudessa ei aina vaadi liikunnallista lapsuutta. Lisäksi niin läpi elämän jatkunut säännöllinen liikunta kuin sen onnistunut lisääminen on tärkeää paitsi liikunnan suorien terveyshyötyjen vuoksi myös mahdollisten muiden terveellisten elintapojen omaksumisen kannalta. Aikuisenakaan ei siis ole liian myöhäistä etsiä itselle sopivaa tapaa liikkua, rohkaisee väitöskirjatutkija Irinja Lounassalo.

Yhteydet liikunnan ja istumiseen käytetyn ajan välillä eivät ole yksiselitteisiä. Esimerkiksi toimistotyöntekijä voi harrastaa säännöllisesti rasittavaa liikuntaa vapaa-ajallaan, mutta myös istua ison osan päivästään. Tässä tutkimuksessa liikuntaa lisänneet miehet istuivat vapaa-ajallaan vähemmän ruutuviihteen äärellä kuin vähän liikkuvat miehet, mutta myös vähemmän kuin lapsuudesta aikuisuuteen säännöllisesti liikkuneet miehet. Unen pituus ja humalahakuinen juominen eivät eronneet eri liikuntaryhmien kesken toisistaan.

Liikunta-aktiivisuuden ylläpitoon tärkeä kiinnittää huomiota lapsuudesta alkaen

Väitöskirjassaan Lounassalo kartoitti myös muissa maissa tehtyjen tutkimusten valossa liikunta-aktiivisuuden pysyvyyttä ja muutoksia elämänkulussa lapsuudesta vanhuuteen. Vähän liikkuvien ja inaktiivisten osuus oli suuri kaikissa ikäryhmissä ja osuus kasvoi iän myötä. Liikunta-aktiivisuus alkoi usein vähentyä jo lapsuudessa, keskimäärin 7–8-ikävuoden paikkeilla – eikä vasta murrosiässä, kuten aiemmin on ajateltu.

– Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsia motivoi liikkumaan muun muassa liikunnan ilo ja leikinomaisuus sekä vanhemmilta, vertaisilta ja opettajilta saatu tuki, joten näihin tulisi panostaa jatkossakin, sanoo Lounassalo.

Vaikka lapsuudessa ja nuoruudessa liikunnan yleinen trendi on vähenevä, väitöskirjassa käytetyssä aineistossa ja muutamissa aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu aikuisuudessa liikunnan lisääjien ryhmiä.

– Jatkossa tulisi tutkia tarkemmin, mitkä tekijät motivoivat eri ihmisiä lisäämään liikunta-aktiivisuuttaan ja mahdollistavat sen. Näin voisimme saada selville, miten estää liikunta-aktiivisuuden vähenemistä ja tukea liikunnallisen elämäntavan muodostumista eri ihmisillä sopivassa elämänvaiheessa, pohtii Lounassalo.

Väitöskirjatutkimuksen poikkeuksellinen aineisto on peräisin yli 30 vuotta kestäneestä Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -pitkittäistutkimuksesta (LASERI). Tutkittavat olivat 9–18-vuotiaita vuonna 1980 ja 33–49-vuotiaita vuonna 2011. LASERI-tutkimusta johtaa akatemiaprofessori Olli Raitakari Turun yliopiston Väestötutkimuskeskuksesta. Väitöskirjatutkimus on tehty Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa yhteistyössä LIKES-tutkimuskeskuksen ja Turun, Tampereen ja Helsingin yliopistojen kanssa.

Irinja Lounassalon liikuntapedagogiikan väitöskirjan "Distinct life-course leisure-time physical activity trajectories and related health behaviors: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study" tarkastustilaisuus pidetään 10.12.2021 klo 12 ja sitä voi seurata verkkovälitteisesti linkistä: https://r.jyu.fi/dissertation-lounassalo-101221. Vastaväittäjänä toimii dosentti Katja Borodulin (Ikäinstituutti) ja kustoksena yliopistonlehtori Sanna Palomäki (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen. Yleisö voi tilaisuuden lopussa osoittaa mahdolliset lisäkysymyksensä kustokselle tekstiviestitse numeroon +358 40 805 3967.

Väitöstutkimusta ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö, Juho Vainion säätiö, Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö ja Urheiluopistosäätiö. Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations 446, Jyväskylä 2021, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-8896-8 (PDF) ja se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8896-8.

Irinja Lounassalo valmistui liikuntatieteiden maisteriksi vuonna 2008 pääaineenaan liikuntapedagogiikka. Lounassalo toimi liikunnan ja terveystiedon opettajana valmistumisensa jälkeen. Vuodesta 2015 lähtien Lounassalo on työskennellyt Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjatutkijana, projektitutkijana, täydennyskouluttajana ja opettajana. Tällä hetkellä Lounassalo työskentelee Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa yliopisto-opettajana ja jatkaa tutkimusta LASERI-hankkeessa koulu- ja työmatkaliikunnan parissa.