Väitös 18.5.2019: Tulevilla luokanopettajilla on riittämättömät valmiudet musiikin opettamiseen

Maassamme on tällä hetkellä kahdeksan suomenkielistä luokanopettajakoulutusta antavaa yksikköä, joista valmistuu vuosittain noin 800 luokanopettajaa. Koulutus antaa muodollisen kelpoisuuden kaikkien oppiaineiden opettamiseen perusopetuksen vuosiluokilla 1–6.

Henna Suomi selvitti väitöstutkimuksessaan, millaisilla musiikillisilla tiedoilla ja taidoilla opiskelijat valmistuvat nykyään luokanopettajaksi.

–Opiskelijat arvioivat valmiutensa musiikin opettamiseen vuosiluokilla 1–4 kohtalaisiksi ja luokilla 5–6 vain välttäviksi. Suurella osalla opiskelijoista todettiin puutteita aivan keskeisissä musiikin perustiedoissa, Suomi sanoo.

Musiikillisten taitojen eroihin vaikutti merkittävästi opiskelijan harrastuneisuus. Vain viidesosa arvioi itsensä täysin tai melkein päteväksi musiikin opettamiseen alakoululla. Opetuksen koki haastavaksi tai jopa mahdottomaksi 60 prosenttia opiskelijoista.

Taustalla vaikuttaa myös se, että peruskouluun siirtymisen jälkeen taito- ja taideaineiden määrää on vähennetty opinnoissa merkittävästi. Tämän lisäksi pääsykoevalinnoissa aikaisemmin huomioitu opiskelijan taide- tai taitoharrastuneisuus on poistettu valinnoista 1990-luvulta lähtien.

– Osa opiskelijoista kokee, että kouluttajat olettavat heidän musiikillisen perustietotasonsa liian korkeaksi. Jos keskeiset peruskäsitteet ja musiikin ”merkkikieli” ovat opiskelijalle täysin vieraita asioita, putoaa pohja oppimiselta heti alkuvaiheessa. Tämä on tärkeä seikka, joka koulutuksessa tulisi välttämättä huomioida, Suomi pohtii.

Nykyinen tilanne onkin luokanopettajakoulutukselle haastava. Koska taito- ja taideaineiden resurssit ovat alhaiset, musiikkia harrastamaton ei kykene saavuttamaan koulutuksen aikana niitä valmiuksia, joita ammattitaitoiselta luokanopettajalta edellytetään.

– Tämä on mielenkiintoinen koulutuspoliittinen ristiriita, jonka yhteiskunta hyväksyy vuosikymmenestä toiseen. Musiikin positiivinen vaikutus esimerkiksi hyvinvointiin ja oppimiskykyyn nousee kuitenkin jatkuvasti esille muun muassa aivotutkimuksen kautta saaduista tuloksista. Taito- ja taideaineille tulisi ehdottomasti palauttaa se arvo ja merkitys, mikä niillä oli ennen peruskouluun siirtymistä, Suomi toteaa.

Musiikillisen osaamisen perusta luodaan alakoulussa, ja koulun musiikkikasvatuksella on erittäin merkittävä rooli suomalaisessa musiikkikulttuurissa.

– Koulu on monelle lapselle ainoa tavoitteellista musiikkikasvatusta antava taho, joten se voi vaikuttaa ratkaisevasti yksilön käsityksiin musiikin merkityksestä. Jokaisella lapsella on myös oikeus saada laadukasta opetusta niin musiikissa kuin muissakin taito- ja taideaineissa, Suomi painottaa.

Filosofian lisensiaatti Henna Suomen väitöskirja ”Pätevä musiikin opettamiseen? Luokanopettajaksi valmistuvan musiikillinen kompetenssi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden toteuttamisen näkökulmasta” tarkastetaan lauantaina 18.5.2019 klo 12–15 Jyväskylän yliopiston Historica-rakennuksen salissa H320. Vastaväittäjänä toimii professori Heikki Ruismäki (Helsingin yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Suvi Saarikallio (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

Lisätietoja:

Henna Suomi
henna.suomi@kolumbus.fi
050 357 6412

Henna Suomi kirjoitti ylioppilaaksi Raumalla Aronahteen lukiosta vuonna 1982 ja valmistui luokanopettajaksi (KM) Rauman opettajankoulutuslaitoksesta vuonna 1989. Hän suoritti filosofian lisensiaatintutkinnon Jyväskylän yliopistossa vuonna 2009. Tutkimuksessaan ”Kuula, Merikanto ja Sibelius Maamme-laulun säveltäjinä” hän selvitti perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden asettamien tavoitteiden toteutumista musiikin oppiaineessa kuudennella luokalla. Suomi on työskennellyt sekä Rauman että Jyväskylän normaalikouluissa luokanlehtorina ja luokanopettajaksi opiskelevien ohjaajana yli 12 vuotta. Suomi on julkaissut musiikkikasvatukseen liittyviä tieteellisiä artikkeleita sekä esitelmöinyt valtakunnallisissa konferensseissa.

Julkaisun tiedot:

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 83, Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7765-8. Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7765-8.