FM Henna Heinonen tutki väitöskirjassaan suomenkielisten lukiolaisten ääneen lukemaa ruotsia ja selvitti, kuinka ymmärrettävänä suomenruotsalaiset ja ruotsinruotsalaiset kuulijat sitä pitävät.

Suomenruotsalaiset ja ruotsinruotsalaiset kuulijat arvioivat ymmärrettävyyttä täysin samansuuntaisesti.

– Oli yllättävää, ettei ymmärtämistä koettu helpommaksi Suomessa kuin Ruotsissa. Täällä ollaan kuitenkin totuttu suomalaiseen puhetapaan, ja suomenruotsin ja suomen ääntämyksessäkin on yhtäläisyyksiä, tutkimuksen tehnyt Heinonen hämmästelee.

Yhtä tulosta voidaan pitää ehkä vieläkin yllättävämpänä. Puhujan arvosana ruotsista ei mennyt yksi yhteen ymmärrettävyysarvion kanssa, vaan niillä oli käänteinen suhde – mitä parempi arvosana, sitä heikompi ymmärrettävyys.

– Tämä ei kuitenkaan koskenut korkeimpia arvosanoja saaneita puhujia. Heidän ääntämistään ymmärrettiin oikein hyvin, Heinonen kertoo. – Ymmärrettävyyttä paransi sen sijaan ruotsin harrastaminen vapaa-ajalla, eli siihen kannattaa ohjata ja rohkaista.

Ymmärrettävyyden kannalta tärkeimmiksi ääntämisen piirteiksi osoittautuivat lausepaino ja äänteiden onnistuminen. Lausepaino vaikutti olevan ratkaisevassa roolissa siinä, tuliko puhuja täysin ymmärretyksi vai ei. Jos ääntämisestä puuttui selkeä kestokontrasti painotetun ja painottoman lauseenosan välillä, kuulijan fokus saattoi kadota.

– Kontrastin puutetta voidaan pitää suomenkielisten Akilleen kantapäänä. Meillä ei ole tapana korostaa lauseen tärkeintä sanaa samalla tavalla kuin ruotsinkielisillä. Toisaalta kontrastin puute on tavallista ihan kaikille aloitteleville kielenoppijoille ensikielestä riippumatta. Puheen prosessointiin menee aikaa ja painottaminen vaikeutuu, Heinonen arvelee.

Äänteiden onnistuminen teki ääntämisestä helposti ymmärrettävää. Silti täydellisyyttä ei tutkimuksen mukaan tarvitse tavoitella. Vaikka ääntämisvirheitä tekisi, voi tulla täysin ymmärretyksi. Esimerkiksi virheet suomalaisille haastavissa sje-, u- ja u -äänteissä eivät juuri vaikuttaneet ymmärrettävyyteen.

Heinonen pitää tutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena kieltenopetuksen tehostamista.

– Kielissä on paljon opittavaa, ja koin, ettei ääntämisenopetuksen tehostamisesta ja tarkoituksenmukaistamisesta olisi haittaa suuren työmäärän mutta pienen opetustuntimäärän keskellä.

Heinonen tutki myös oppikirjojen ääntämistehtäviä ja niiden suhdetta ymmärrettävyyteen. Ääntämistehtävissä juuri sje (’sjuk’) ja /u/ (’hon’) näyttivät saaneen eniten palstatilaa. Lausepainon tuottamiseen ei oppikirjoissa annettu ohjeita, mutta lauseiden ääntämistä harjoiteltiin kyllä kuuntelemalla ja toistamalla. Ohjeet olisivat Heinosen mukaan kuitenkin tärkeitä.

– Oppimisen tehokkuutta lisää se, että tietää, mitä pitäisi oppia. Eihän viuluakaan opi soittamaan kuuntelemalla tai jääkiekkoa pelaamaan sitä katsomalla. Olisi hyvä tietää, mitä lausepaino tarkoittaa ja mitä pitää tehdä, jotta se onnistuu tarpeeksi hyvin.

FM Henna Heinosen soveltavan kielitieteen väitöskirjan "Uttal och dess begriplighet i finskspråkiga gymnasisters L2-svenska" tarkastustilaisuus pidetään 24.10.2020 alkaen klo 12.00. Vastaväittäjänä toimii Pekka Lintunen (Turun yliopisto) ja kustoksena Elina Tergujeff (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.Yleisö voi seurata väitöstä osoitteessa https://r.jyu.fi/dissertation-heinonen-241020. Yleisön mahdolliset kysymykset voi ohjata kustoksen puhelinnumeroon 040 805 3218.

Heinosen tutkimus on tehty osana hanketta Fokus på uttalsinlärningen med svenska som mål- och källspråk (2015-2019). Tutkimuksen ovat rahoittaneet Svenska kulturfonden ja Jyväskylän yliopisto.

Taustatiedot:
Henna Heinonen on kotoisin Keminmaasta, ja hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Kemin lyseon lukiosta vuonna 2002. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2008 pääaineenaan ruotsin kieli. Heinonen on työskennellyt useissa eri oppilaitoksessa ruotsin opettajana, ja tällä hetkellä hän on ruotsin kielen yliopisto-opettajana Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksella.

Lisätietoja:
Henna Heinonen
henna.m.heinonen@jyu.fi