Väitös: Elintapatekijöistä tupakointi lisää riskiä sairastua vaikeaan myyräkuumeeseen

Puumala-viruksen aiheuttama myyräkuume on munuaisoireinen verenvuotokuume. Puumala-virusta kantaa metsämyyrä, jota tavataan koko Suomen alueella lukuun ottamatta aivan Lapin tundraosia.

— Ihminen saa myyräkuumetartunnan hengittämällä pölyä, jonka infektoituneen eläimen eritteet ovat saastuttaneet. Hän voi hengittää pahaa aavistamatta tällaista viruksen saastuttamaa pölyä esimerkiksi, kun on siivoamassa kesämökkinsä puuliiteriä tai varastoa, väitöskirjatutkija Laura Tervo kertoo.

Tiedetään, että tupakointi altistaa myyräkuumeelle, mutta sen vaikutusta taudin vaikeuteen ei ole aiemmin tutkittu. Tervo tarkasteli väitöskirjatutkimuksessaan erikseen tupakoinnin ja alkoholin käytön yhteyttä taudin vaikeusasteeseen. Tupakoinnin vaikutusta myyräkuumeen taudinkuvaan selvitettiin 357:llä sairaalassa hoidetulla myyräkuumepotilaalla. Tupakoitsijoilla oli tutkimuksen mukaan korkeampi seerumin kreatiniinipitoisuus kuin tupakoimattomilla, ja he sairastuivat vaikeaan munuaisvaurioon tupakoimattomia useammin. Tupakoinnin lopettaminen palautti kuitenkin vakavan akuutin munuaisvaurion riskin tupakoimattomien tasolle.

Tutkimuksessa selvitettiin myös alkoholin käyttöä 66:lla sairaalassa hoidetulla myyräkuumepotilaalla eri biologisilla merkkiaineilla. Alkoholin käyttö ei tulosten mukaan näyttänyt altistavan potilaita vaikeammalle myyräkuumeelle. Myöskään kohonneet maksa-arvot eivät liittyneet vaikeampaan taudinkuvaan.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin alkoholin vaikutusta taudinkuvaan, koska myös alkoholin tiedetään vaikuttavan ihmisen immuniteettiin. Lisäksi aiempien tutkimusten perusteella tupakointi ja alkoholin käyttö liittyvät yleisesti toisiinsa.

— Tutkimuksessani kuitenkin vain tupakointi liittyi vaikeampaan taudinkuvaan myyräkuumepotilailla. Tupakoinnin vaikutukset ovat myös palautuvia, koska tupakoinnin lopettaneet eivät sairastuneet vaikeaan tautiin useammin kuin henkilöt, jotka eivät koko elämänsä aikana ole tupakoineet, Tervo toteaa.

Tieto taudin kulusta voi auttaa etsimään hoitoa hantavirusinfektiohin

Elämäntapatekijöiden lisäksi väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin biologisen SuPAR-merkkiaineineen (liukoinen urokinaasityyppinen plasminogeenia aktivoiva reseptori) yhteyttä myyräkuumeen vaikeusasteeseen sekä kuvantamislöydösten yhteyttä taudinkuvaan.

Vatsan alueen nestekertymiä tutkittiin magneettikuvauksen avulla akuutin sairauden aikana. Magneettikuvissa nähtiin nestekertymiä kaikilla sairaalahoitoa vaatineilla myyräkuumepotilailla, mutta suuremmat nestekertymät eivät liittyneet vaikeampaan akuuttiin munuaisvaurioon. SuPAR-merkkiaineen osoitettiin olevan koholla akuutissa myyräkuumeessa, ja korkeammat pitoisuudet liittyivät vaikeampaan taudinkuvaan ja dialyysihoidon tarpeeseen.

Sen sijaan, että nestekertymät akuutissa myyräkuumeessa liittyisivät vaikeampaan munuaisvaurioon, ne voivat Tervon tulosten perusteella näyttäytyä munuaisvaurion kannalta suojaavana tekijänä.

— Tutkimus antaa viitettä, että myyräkuumeessa akuutti munuaisvaurio ja lisääntynyt verisuonten läpäisevyys etenevät toisistaan riippumatta. Tämä on mielenkiintoinen löydös taudin patogeneesiä ajatellen. Vaikka myyräkuumesta toivutaan usein täydellisesti, maailmanlaajuisesti vaikeampiin hantavirusinfektioihin etsitään kuumeisesti hoitoa, ja taudin synnyn ymmärtäminen voi avata uusia näkymiä hoidon kehittämiseksi, Tervo pohtii.  

Väitöstilaisuus perjantaina 26. toukokuuta

Lääketieteen lisensiaatti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Laura Tervon sisätautien alaan kuuluva väitöskirja Factors Associated with the Clinical Severity of Puumala Hantavirus Infection tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 26.5.2023 klo 12 alkaen, Arvo-rakennuksen luentosalissa F114, (Arvo Ylpön katu 34). Vastaväittäjänä toimii dosentti Mari Kanerva Helsingin Yliopistosta. Kustoksena toimii emeritusprofessori Jukka Mustonen lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.