Oulun yliopisto

Väitös: Kiljuhanhen ekologia, suojelu ja paluumahdollisuudet Suomeen sekä biologin elämäntyö harvinaiseksi väitöskirjaksi

Jaa

Äärimmäisen uhanalaisen kiljuhanhen pesintää ei ole Suomessa varmistettu vuoden 1995 jälkeen, mutta tuoreen väitöskirjan mukaan lajin palaaminen on mahdollista. Suomessa kiljuhanhia on edelleen levähtänyt säännöllisesti keväisin muuttomatkoillaan ja 50 vuoden tauon jälkeen myös parina viime syksynä, Oulun seudulla. Harvinaisessa väitöskirjassa kiteytyy 1980-luvun alussa alkanut kiljuhanhien tutkimusura.

Vuoden 1990 kiljuhanhileiri Liminganlahdella Lumijoella, Juha Markkolan mukana myös salkun kokoinen matkapuhelin. Kuva Toni Eskelin.
Vuoden 1990 kiljuhanhileiri Liminganlahdella Lumijoella, Juha Markkolan mukana myös salkun kokoinen matkapuhelin. Kuva Toni Eskelin.

”Pesimäbiologinen aineisto ja pitkä aikasarja kannankehityksestä lienee arvokkainta kiljuhanhista keräämässäni tiedossa. Itselleni tärkeäksi on muodostunut myös työn jatkumisen turvaaminen organisoimalla vuosikymmenten ajan mukaan vereksiä voimia”, miettii väitöstilaisuuteensa valmistautuva filosofian maisteri Juha Markkola. Markkolan alulle panema WWF:n kiljuhanhityöryhmän seuranta-aineisto vuodesta 1985 alkaen on lajilla maailman pisin yhtäjaksoinen.

Keväisin Markkola on tarkkaillut, laskenut ja tutkinut kiljuhanhia Perämeren rannikolla, Hailuodossa, Siikajoella ja Liminganlahdella. Kesäisin hän on tutkinut pesiviä, hyvin arkoja kiljuhanhia Suomen Lapista Norjaan ja Keski-Siperiaan asti selvittääkseen poikastuotantoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Luonnonsuojelubiologian alan väitöskirjassa tutkitaan uhanalaisen kiljuhanhen ekologiaa ja suojelua: pesimäbiologiaa ja -ympäristön valintaa Lapissa, kevätmuuton ajoittumista ja muuttolevähdyspaikkojen ravintoa Perämerellä sekä maailmankannan geneettistä rakennetta. Aineiston kerääminen maastossa alkoi vuonna 1985, ja havaintoja on verrattu aineistoihin vuodesta 1907 alkaen. Markkolan väitöstutkimus on maailman toinen väitöstutkimus lajista, edellinen julkaistiin vuonna 2001.

Pesimisympäristöjä tarjolla Suomessa, mutta pitkällä itäisellä muuttoreitillä vaanii metsästys

Vaikka kiljuhanhen pesintää ei ole varmistettu Suomessa vuosiin, niitä pesii melko lähellä Suomen rajaa Pohjois-Norjassa. Kiljuhanhelle sopivaa aluetta löytyy Suomen Lapista noin 15 000 neliökilometriä, mikä tarkoittaa, että lajin mahdollinen palaaminen Suomeen ei ole ainakaan pesimisympäristöstä kiinni. Pohjolan kiljuhanhikanta on kasvanut minimissään noin 30 parista noin 50:een viime vuosina.

Laji on uhanalainen koko levinneisyysalueellaan Pohjoismaista Itä-Aasiaan. Rengastettujen ja satelliittilähettimillä varustettujen kiljuhanhien korkea kuolleisuus tuhansien kilometrien muuttoreitillä Venäjän, Kazakstanin ja Mustanmeren pohjoispuolen muuttoreitillä kertoi kovasta metsästyspaineesta tutkimusvuosina. Nykyään hyvinä pesimävuosina kiljuhanhet muuttavat puolet lyhyempää reittiä Kreikan talvehtimisalueelle. Jos pesintä epäonnistuu, ne kuitenkin käyvät edelleen Keski-Siperiassa sulkimassa.

Väitöskirjan mukaan kiljuhanhen kevätmuuton aikaistumista selittää ilmaston lämpeneminen. Levähdys- ja laidunpaikkoinaan laji on käyttänyt perinteisesti vain avarimpia rantaniittyjä. Niitto ja laidunnus ylläpitävät luonnonmaiden sopivaa elinympäristöä. Viime vuosina kiljuhanhi on kuitenkin alkanut muiden hanhilajien tapaan laiduntaa yhä enemmän pelloilla.

Väitöskirjassa kiljuhanhen maailmankannan geneettistä rakennetta tutkittiin DNA-näytteiden avulla. Pohjoismainen populaatio erosi merkitsevästi muista populaatioista, ja se luokiteltiin omaksi luonnonsuojelubiologiseksi yksikökseen. Se tarkoittaa, että Pohjolan kiljuhanhia tulisi suojella itsenäisesti eikä esimerkiksi istuttaa sen alueelle toisten populaatioiden yksilöitä. Kiljuhanhen muuttolevähdys- ja talvehtimispaikkojen suojelu hyödyttää suurta joukkoa myös muita lajeja.

Väitöskirjan valtavan aineistomäärään keruuseen on vuosikymmenien saatossa osallistunut suuri joukko vapaaehtoisia lintuharrastajia ja kansalaistieteilijöitä, joille tutkija on kiitollinen. ”Väitöskirja on koonti vuosikymmenten tutkimustyöstä, ja toivottavasti antaa suuntaa tulevaisuudelle. Seuraavaksi olisi mm. tutkittava keinoja, miten hyvin suppeita talvehtimisalueita saataisiin laajennetuksi sekä Kreikassa että Kiinassa, jotta kanta saisi paremman suojan katastrofeja kuten tautiepidemioita vastaan”, Markkola suunnittelee.

Kiljuhanhia odotetaan kevätmuutoillaan taas Oulun seudulle toukokuussa.

---

Filosofian maisteri Juha Markkola väittelee tohtoriksi Oulun yliopistossa perjantaina 28.1.2022. Ekologian ja genetiikan alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Ecology and conservation of the lesser white-fronted goose Anser erythropus (Kiljuhanhen ekologia ja suojelu). Vastaväittäjänä toimii professori Toni Laaksonen, (Turun yliopisto) ja kustoksena dosentti Seppo Rytkönen (Oulun yliopisto). Väitöstilaisuus pidetään Linnanmaalla salissa IT115 klo 12 alkaen, etäyhteys https://oulu.zoom.us/j/67151459113

Väitöskirja verkossa http://urn.fi/urn:isbn:9789526231983

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Biologi, FM Juha Markkola, puh. 0400 155939, email. jmarkkol@gmail.com
Viestintäasiantuntija Kaisu Koivumäki, p. 050 4344 261, email: kaisu.koivumaki@oulu.fi

Kuvat

Vuoden 1990 kiljuhanhileiri Liminganlahdella Lumijoella, Juha Markkolan mukana myös salkun kokoinen matkapuhelin. Kuva Toni Eskelin.
Vuoden 1990 kiljuhanhileiri Liminganlahdella Lumijoella, Juha Markkolan mukana myös salkun kokoinen matkapuhelin. Kuva Toni Eskelin.
Lataa
15.5.1983 Hailuodossa harvinainen kova kevätmyrsky repii Juha Markkolan piilokojun. Kuva Hannu Salonen.
15.5.1983 Hailuodossa harvinainen kova kevätmyrsky repii Juha Markkolan piilokojun. Kuva Hannu Salonen.
Lataa
Kevät 2001 Hailuodossa Minna Ruokonen (1. oik), Juha Markkola (2.), Ingar Øien, Tomas Aarvak ja muita. Kuva Juha Markkolan arkistosta.
Kevät 2001 Hailuodossa Minna Ruokonen (1. oik), Juha Markkola (2.), Ingar Øien, Tomas Aarvak ja muita. Kuva Juha Markkolan arkistosta.
Lataa
Juha Markkola on tutkinut kiljuhanhia vuosikymmenten ajan.
Juha Markkola on tutkinut kiljuhanhia vuosikymmenten ajan.
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Oulun yliopisto
Oulun yliopisto
Pentti Kaiteran katu 1
90570 Oulu

0294 480 000https://www.oulu.fi/fi

Oulun yliopisto on monitieteinen, kansainvälisesti toimiva tiedeyliopisto. Tuotamme uutta tietoa ja ratkaisuja kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseksi sekä koulutamme osaajia muuttuvaan maailmaan. Tärkeimmissä yliopistovertailuissa Oulun yliopisto sijoittuu kolmen prosentin kärkeen maailman yliopistojen joukossa. Meitä yliopistolaisia on noin 17 000.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Oulun yliopisto

Varhaiskasvatuksen opettajille ja erityisopettajille suuri tarve saamelaisessa varhaiskasvatuksessa – Oulun yliopisto aloittaa koulutukset Inarissa18.5.2022 12:20:00 EEST | Tiedote

Yksi saamelaisen varhaiskasvatuksen suurimmista haasteista on korkeakoulutetun saamenkielisen henkilökunnan puute. Noin 40 prosenttia saamenkielisen varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on vailla kelpoisuutta. Erityisen hankala on saamenkielisten varhaiskasvatuksen erityisopettajien tilanne, sillä heitä ei ole kentällä laisinkaan.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme