Väitös: Krooninen haimatulehdus huonontaa potilaiden elämänlaatua ja vaatii usein kajoavia toimenpiteitä

Akuutti haimatulehdus voi johtaa pitkäkestoiseen eli krooniseen haimatulehdukseen. Krooninen haimatulehdus aiheuttaa usein jatkuvaa tai toistuvaa kipua sekä haiman vajaatoimintaa. Haiman vajaatoiminta ilmenee diabeteksena ja imeytymishäiriöinä kuten rasvaripulina. Lisäksi tautiin liittyy usein komplikaatioita, jotka vaativat kajoavia toimenpiteitä, kuten tähystystoimenpiteitä tai jopa kirurgiaa. Yleisimpiä komplikaatioita ovat haimanestekertymät eli pseudokystat ja sappiteiden tai haimateiden ahtaumat.

Mikael Parhialan väitöskirjatutkimuksen tulosten mukaan kroonista haimatulehdusta sairastavat kärsivät alentuneesta elämänlaadusta ja heillä on lyhyempi elinajanodote. Tautiin liittyvät komplikaatiot olivat suurin syy sairaalahoidolle. Yli puolelle (65 %) potilaista, jotka hoidettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, tuli hoidon jälkeen jokin komplikaatio. Alkoholi ja tupakka olivat yleisimmät riskitekijät taudille, mutta joka viidennessä tapauksessa syy jäi epäselväksi. Krooniseen haimatulehdukseen ei siis aina liity alkoholin käyttö.

Kroonista haimatulehdusta sairastavien potilaiden joukossa kokonaan alkoholista pidättäytyvien osuus oli vajaa puolet (40 %), kun vertailuksi koko Suomen väestöstä alkoholista pidättäytyi kokonaan vain noin 20 prosenttia. Toisaalta alkoholin suurkuluttajien osuus on merkittävästi suurempi kroonista haimatulehdusta sairastavien potilaiden joukossa.

Osteoporoosi ja sarkopenia olivat yleisiä kroonista haimatulehdusta sairastavilla. Yhdellä viidestä todettiin osteoporoosi ja puolella mahdollinen sarkopenia. Hoitamaton haiman vajaatoiminta oli tutkimukseen mukaan yhteydessä osteoporoosiin.

Tutkimuksessa todettiin myös, että Suomessa kroonisen haimatulehduksen vuoksi tehtävät leikkaukset ovat harvinaisia. Parhiala muistuttaa kuitenkin, että kirurgia vaikuttaa  antavan hyviä pitkäaikaistuloksia kivun hoidossa ja saattaa vähentää opiaatti- kipulääkkeiden käyttöä. Leikattujen potilaiden elämänlaatu oli samanlla tasolla kuin leikkaamattomilla kroonista haimatulehdusta sairastavilla potilailla. Ne potilaat, jotka leikattiin aikaisemmassa taudin vaiheessa, näyttivät pärjäävän paremmin leikkauksen jälkeen.

Tähystystoimenpiteillä parempi elämänlaatu

Kroonisen haimatulehduksen vuoksi tehtävät tähystystoimenpiteet ovat yleisiä: joka viidennelle potilaalle tehtiin jokin tähystystoimenpide ja suurelle osalle jopa useita kertoja. Elämänlaatu oli parempi niillä potilailla, joille oli tehty jokin tähystystoimenpide kuin niillä, joille ei tehty toimenpidettä tai jotka leikattiin kivun vuoksi. Toisaalta potilailla, joiden sairaudessa  joudutaan kirurgiseen hoitoon, on taudinkuva todennäköisesti vaikeampi kuin niillä potilailla, jotka saadaan hoidettua tähystämällä. 

– Kroonista haimatulehdusta sairastavilla on riski sairastua sarkopeniaan ja osteoporoosiin. Kroonista haimatulehdusta sairastavien potilaiden seuranta ja neuvonta on tarpeellista, jotta voidaan ehkäistä aliravitsemusta ja taudin etenemistä. Potilaat tarvitsevat usein kajoavia toimenpiteitä. Oireiden vuoksi tehtävät leikkaukset ovat harvinaisia, mutta voivat tuottaa hyvän pitkäaikaistuloksen, Mikael Parhiala kertoo.

Edelleen merkittävä osa kroonista haimatulehdusta sairastavista potilaista käyttää alkoholia ja tupakoi, mikä edesauttaa taudin kehittymistä ja etenemistä. Näiden potilaiden elintapaohjaukseen pitäisi panostaa enemmän. Lisäksi tulevaisuudessa tarvittaisiin lisää prospektiivisiä tutkimuksia, jotta voidaan löytää ne potilaat, jotka parhaiten hyötyvät tähystystoimenpiteistä ja toisaalta ne, joille tulisi tehdä varhainen leikkaus.

Mikael Parhialaon vatsaelinkirurgiaan erikoistuva lääkäri, joka työskentelee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa Pirkanmaan hyvinvointialueella.

Väitöstilaisuus perjantaina 2. kesäkuuta

Lääketieteen lisensiaatti Mikael Parhiala lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja Treatment of Chronic Pancreatitis tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 2.6.2023 kello 12 alkaen Finn-Medi 5 -rakennuksen auditoriossa, (Biokatu 12, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Arto Kokkola Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Johanna Laukkarinen lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.