Väitös: Mahdollisuudet merkitykselliseen työhön jakautuvat yliopistossa epätasaisesti

Työn merkityksellisyys on noussut 2000-luvulla yhdeksi työelämästä käytävän keskustelun kärkiteemoista. Samalla on jatkunut keskustelu työelämän tuottavuudesta ja kilpailukyvystä organisatorisina ja kansantaloudellisina tavoitteina. Työn merkityksellisyys ja tuottavuus eivät kuitenkaan välttämättä ole toisilleen vastakkaisia päämääriä, sillä yksilöiden työssään kokema merkityksellisyys voi lisätä työn tuottavuutta.

– Vaikka työn merkityksellisyyden painoarvo työelämässä on kasvanut, ylipiston kehittämistä ovat viime vuosikymmeninä hallinneet sen sijaan tuottavuustavoitteet. Valtiovalta odottaa yliopistoissa tehtävän tutkimuksen edistävän yhä vahvemmin kansallista kilpailukykyä ja yliopisto-opetuksen tuottavan yhä enemmän tutkintoja entistä nopeammin. Yliopistotyöhön kohdistuvat yhä korkeammat laatuvaatimukset ja velvoitteet yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, vaikka samalla yliopistojen taloudelliset resurssit niukkenevat. Nämä odotukset kohdistuvat suoraan tutkimus- ja opetustyötä yliopistossa tekeviin tutkija-opettajiin, Tampereen yliopistossa väittelevä Katriina Tapanila sanoo.

Työn merkityksellisyyden rakentaminen edistää yliopistossa työskentelevien tutkija-opettajien työhyvinvointia ja jaksamista ja auttaa siten heitä vastaamaan sekä yhteiskunnan että yliopistotyönantajan heille asettamiin odotuksiin ja vaatimuksiin.

– Muuttuvassa yliopistossa on aiheellista kysyä, millaisia mahdollisuuksia yliopistotyö tarjoaa työn merkityksellisyyden rakentamiselle ja mistä aineksista merkityksellisyyttä rakennetaan, Tapanila painottaa.

Väitöstutkimuksessaan Tapanila tuotti akateemisen työn merkityksellisyyden rakentamisen mallin, joka huomioi yliopistotyön erityispiirteet ja reunaehdot. Mallia voi hyödyntää yliopiston kehittämisessä.Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mahdollisuudet kokea ja rakentaa merkityksellisyyttä jakautuvat yliopistossa epätasaisesti.

– Tutkija-opettajien saama vähäinen arvostus vaikeuttaa työn merkityksellisyyden rakentamista muuttuvassa yliopistossa. Siksi tutkija-opettajien työpanokselle tulisi antaa tunnustusta tasapuolisemmin riippumatta heidän asemastaan, työtehtävistään tai heidän edustamastaan tieteenalasta.

– Yliopistotyönantajan tulisi myös vahvistaa yhteisöllisyyttä ja antaa tutkija-opettajille riittävästi resursseja työskennellä opiskelijoiden hyväksi, sillä näistä asioista tutkija-opettajat tutkimuksen tulosten mukaan rakentavat työnsä merkityksellisyyttä muuttuvassa yliopistossa, Katriina Tapanila sanoo.

Kasvatustieteiden maisteri, kauppatieteiden maisteri Katriina Tapanilan aikuiskasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja Työn merkityksellisyyden rakentaminen osana tutkija-opettajien ammatillista kasvua muuttuvassa yliopistossa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa torstaina 2.6.2022 klo 12 auditoriossa 109 (Åkerlundinkatu 5, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Timo Aarrevaara Lapin yliopistosta. Kustoksena toimii professori emerita Anja Heikkinen Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta.