Väitöskirja avaa uuden näkökulman ajankohtaiseen keskusteluun nuorison yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta ja osoittaa, miten nuoruuden toimintatavat ja tavoitteet siirtyvät sukupolvelta toiselle. Väitöskirjassa tutkittiin suomalaisen koululaisaktivismin historiaa ja osoitettiin, miten esimerkiksi nykypäivän koululaisten ilmastoaktivismi jatkaa aiempien koululaissukupolvien aloittamaa perintöä.

Historian alan väitöskirjassa tutkittiin 1950–1970-lukujen oppikouluissa toimineiden teinikuntien toimintaa ja menneiden koululaissukupolvien muistoja ja kokemuksia teinitoiminnasta Oulun ja Iisalmen alueilla. Teinikunnat olivat nykypäivän oppilaskuntiin verrattava oppikoululaisten omaehtoinen toimintamuoto, joka ylläpiti yhteisöllisyyttä sekä tarjosi koululaisille mahdollisuuden toteuttaa yhdessä tärkeitä asioita. Teinikuntien kattojärjestönä toimi Suomen Teiniliitto, josta kasvoi valppaan koululaisnuorison edunvalvoja ja äänekäs poliittinen puolestapuhuja.

Tutkimuksessa esitetään, miten alun perin kulttuuriharrastusten varaan rakentuneesta teinikuntatoiminnasta kehittyi 1960-luvun kuluessa yhteiskunnallinen koululaisliike. Samalla teinikuntalaisista muodostui malliesimerkki yhteiskunnallisesti ja poliittisesti osallistuvista, aktiivisista, jopa radikaaleista, koululaisista. Väitöstutkimuksen mukaan 1950–1970-lukujen teinitoiminnasta voidaan perustellusti puhua myös kerroksellisena sukupolviliikkeenä, joka liikutti liki neljän vuosikymmenen ajan laajoja koululaisjoukkoja eri puolilla Suomea.

Tulokset osoittavat, että nuorisoaktivismilla on pitkä ja monipolvinen historia, jonka tunteminen auttaa ymmärtämään myös nykypäivän ilmiöitä. Teinikuntatoiminnalla on ollut kauaskantoiset vaikutukset niin suomalaiseen yhteiskuntaan kuin entisten teiniaktiivienkin myöhempiin elämänvaiheisiin: teinikuntakunnat valmistivat nuoria ottamaan myöhemmin vastuuta niin kulttuurin, politiikan kuin talouselämänkin keskeisillä paikoilla. Tämä on vaikuttanut perustavasti siihen, miten nykypäivän yhteiskunnallista ja poliittista toimintakulttuuria tulkitaan ja selitetään. Yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta merkityksestään huolimatta teinikunnat ja niiden vaikutukset ovat kuitenkin tähän asti jääneet lähes tutkimattomiksi.

Tutkimuksessa haastateltiin yli kolmeakymmentä entistä teinikunta-aktiivia heidän kokemuksistaan teinikuntien toiminnasta. Teinikuntien historiaa rakennettiin myös arkistoaineistojen ja sanomalehtien kautta, mutta tutkimusmenetelmien painopisteenä olivat henkilökohtaisten muistojen sekä historian lähdeaineistojen kerronnalliset tulkinnat.

Filosofian maisteri Essi Jouhki väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 21.2.2020. Historian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Generations of Student Associations. An Oral History Research on School Student Movement in Finnish Upper Secondary Schools in the 1950s–1970s (Teinikuntatoiminnan sukupolvet. Muistitietohistoria oppikoulujen koululaisliikkeestä 1950–1970-luvuilla). Vastaväittäjänä toimii professori Laura Kolbe Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Tiina Kinnunen. Väitöstilaisuus alkaa Oulun yliopistossa Linnanmaan kampuksella salissa L6 klo 12.