Väitös: Onko tuote tai palvelu oikeasti kiertotaloutta? – elinkaariarviointi yhdistettynä elinkaarilaskentaan tuo totuuden esiin

– Kuulemme usein väitteitä siitä, että jotkin ratkaisut ovat kiertotaloutta, kestäviä tai vihreitä. Sen sijaan, että hyväksymme sokeasti nämä väitteet, meidän pitäisi kysyä perusteita, sanoo 5. huhtikuuta väittelevä Bening Mayanti.

Ennen kiertotalouden ratkaisujen valintaa ja toimitusketjujen rakentamista kannattaakin tehdä kunnollinen analyysi. Mayantin mukaan elinaariarviointi on tähän hyvä menetelmä. Sen avulla organisaatiot voivat mitata tuotteidensa ja palveluidensa ympäristövaikutuksia koko niiden elinkaaren aikana sekä vertailla eri strategioita ja varmistaa, että päätös todellakin hyödyttää ympäristöä.

Ympäristövaikutusten lisäksi on hyvä muistaa myös kiertotalousratkaisuiden kustannukset. Mayanti onkin yhdistänyt väitöstutkimuksessaan ympäristövaikutuksia mittaavan elinkaariarvioinnin elinkaarikustannuslaskentaan, jossa arvioidaan tuotteen tai palvelun elinkaaren aikaisia taloudellisia vaikutuksia. Hän on käyttänyt elinkaariarviointia ja elinkaarikustannuslaskentaa yhdistävää analyysiä väitöskirjansa tapaustutkimuksissa.

Maatalousmuovijätteen kierrätys voi säästää sekä ympäristöä että kukkaroa

Suomalaisilla maatiloilla syntyy 12 000 tonnia muovijätettä vuodessa, josta noin puolet on paalimuovia. Suurin osa määrästä päätyy tällä hetkellä kaatopaikoille.

Mayanti tutki maatalousmuovijätteen kierrätystä tapaustutkimuksessa, jossa oli mukana 179 maatilaa Etelä-Suomesta. Ensimmäisessä tutkimuksen skenaariossa paalimuovit ja muu maatalousmuovit kerättiin maatiloilta kerran vuodessa ja toisessa kaksi kertaa vuodessa.

– Tutkimus osoitti, että maatalousmuovijätteen kierrätys tuo taloudellisia säästöjä ja säästää samalla myös ympäristöä verrattuna siihen, että maatalousmuoviin käytettäisiin kierrätettyjen muovipellettien sijaan täysin uutta materiaalia, sanoo Mayanti.

Skenaarioiden mukaan paalimuovien keräys kerran vuodessa toi enemmän taloudellisia säästöjä kuin keräys kaksi kertaa vuodessa, kun taas keräys kahdesti vuodessa pienensi enemmän hiilijalanjälkeä.

– Vaikka kierrätyksestä voi olla hyötyä sekä kustannusmielessä että ympäristölle, erilaiset ratkaisut sisältävät usein kompromisseja. Paalimuovin kerääminen kahdesti vuodessa nostaa keräyskustannuksia, mutta tarjoaa samalla enemmän ympäristöhyötyjä, koska muovijäte on puhtaampaa eikä ole ehtinyt haurastua sään vaikutuksesta. Keräys kerran vuodessa oli edullisempaa, mutta toisaalta kerätty muovi voi olla heikompaa, sanoo Mayanti.

Biojätteen erilliskeräys kannatti taloudellisesti, vaikka keräyskustannukset nousivat

Viime vuoden heinäkuussa Suomessa voimaan tullut uusi jätelaki velvoittaa taajamien rivi- ja kerrostalot biojätteen erilliskeräykseen, mikäli taloissa on vähintään viisi huoneistoa. Vanhassa lainsäädännössä erilliskeräystä vaadittiin, jos huoneistoja oli vähintään kymmenen.

Mayanti tarkasteli väitöskirjassaan Kauhajoen kunnassa toteutettua biojätteen erilliskeräystä, jossa mukana oli yli 2200 kotitaloutta. Kauhajoen tapaustutkimus osoitti, että jätteen erilliskeräys kannatti lasketun skenaarion mukaan taloudellisesti, vaikka keräyskustannuksia tuli aiempaa enemmän. Tämä johtui siitä, että lajiteltu biojäte käsiteltiin biokaasulaitoksessa, jonka kustannukset olivat alhaisemmat kuin polttolaitoksen.  

Jos strategiaa ei voi muuttaa, kannattaa optimoida nykyistä strategiaa

Jätteiden käsittely on kallista ja monimutkaista, joten jätehuoltoa ei välttämättä ole aina mahdollista muuttaa sataprosenttisesti kiertotalouden liiketoimintamallien mukaiseksi. Tällöin jätteiden käsittelyssä kannattaa optimoida nykyisiä toimintatapoja.

Mayanti tutki väitöskirjassaan jätteestä energiaa tuottavaa jätteenpolttolaitosta. Tapaus osoitti, että muuttamalla laitoksen toiminnan parametreja, kuten lämpötilaa tai painetta, voitiin parantaa järjestelmän tehokkuutta, suitsia ympäristövaikutuksia ja lisätä taloudellista kannattavuutta ilman, että infrastruktuuria täytyisi kasvattaa.

Taakanjako ei mene tasan jätehuollon arvoketjussa

Koko jätehuoltojärjestelmän arviointi osoitti, että taloudellinen rasitus on epätasapainossa jätehuollon arvoketjussa. Vaikka maatalousmuovin kierrätys ja lajitellun biojätteen erilliskeräys voivat tuoda taloudellisia hyötyjä, arvoketjun toimijoiden taloudellinen taakka vaihteli. Keräyskustannukset ovat kalliita, ja viljelijöiden tai asukkaiden olisi vastattava niistä. Mayantin tutkimuksen mukaan maatalousmuovien kierrätyksessä saatetaankin tarvita tukea. Vaihtoehtoisesti Suomi voisi sisällyttää maatalousmuovit laajennettuun tuottajavastuujärjestelmään ja soveltaa kansallisia keräysjärjestelmiä.

Väitöskirja

Mayanti, Bening (2023) Toward circularity: lifecycle-based approach in waste management. Acta Wasaensia 505. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun pdf

Väitöstilaisuus

M.Sc. Bening Mayantin tuotantotalouden alaan kuuluva väitöstutkimus ”Toward circularity: life cycle-based approach in waste management” tarkastetaan keskiviikkona 5.4.2023 klo 12 Vaasan yliopiston Wolff-auditoriossa.

Väitöstilaisuutta on mahdollista seurata myös etäyhteyden kautta (Zoom, salasana: 149961)

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Kim Tan (Nottingham University Business School) ja kustoksena professori Petri Helo.

Lisätiedot

Bening Mayanti, puh. 040 675 7534, bening.mayanti@uwasa.fi

Bening Mayanti on syntynyt vuonna 1987 Bandungissa Indonesiassa. Hän on suorittanut kandidaatin tutkinnon ympäristötekniikasta Institut Teknologi Bandungissa (Indonesia) vuonna 2004 ja maisterintutkinnon erikoistuen ympäristöjärjestelmäanalyysiin Wageningen Universityssa (Alankomaat) vuonna 2013. Hän on aiemmalla työurallaan työskennellyt ympäristökonsulttina Indonesiassa ja biologisen jätevedenpuhdistuksen tutkijana Singaporessa. Nykyisin Mayanti asuu Vaasassa.