Väitös: Psykiatrian on palattava juurilleen – ihminen kiinnostuksen kohteeksi oireiden sijaan

Tutkimusmenetelmänä käytettiin potilaskeskeiseen tapausjäsennykseen soveltuvaa dialogista sekvenssianalyysia (DSA). DSA-menetelmää käyttävää arviointia verrattiin nykypäivän tavanomaiseen oirekeskeiseen arviointiin. Kun tavanomainen arviointi pyrkii oireiden kautta diagnoosiin ottamatta enemmälti kantaa siihen, mistä oireet aiheutuvat, menetelmänä DSA pyrkii jo ensimmäisillä tapaamisilla tunnistamaan potilaan haitallisia, toistuvia toimintamalleja eli toimijuuden esteitä, jotka voivat ylläpitää hänen oireitaan.

Tutkittavia oli molemmissa ryhmissä 40. Ryhmien välillä ei lähtötilanteessa ollut eroja. Arvioinnin jälkeen DSA-ryhmässä potilaan ja työntekijän käsitykset olivat kohtalaisen yhteneväiset hoidon tavoitteesta, tehtävistä ja hoitoon sitoutuneisuudesta. Tavanomaisesti arvioidussa ryhmässä oli yhteneväisyyttä vain arvioissa hoitoon sitoutuneisuudesta ja siinäkin vain jonkin verran. Arviointijakso oli myös lyhyempi ja käyntien määrä oli vähäisempi DSA-ryhmässä kuin vertailuryhmässä.

Riippumatta siitä, kohdistuivatko työntekijöiden kysymykset oireisiin vai keskityttiinkö potilaan elämismaailman kokemuksiin, molemmissa ryhmissä potilailla oli tarve puhua omakohtaisista kokemuksistaan.

Arviointihaastattelujen keskustelunanalyysit osoittivat, että oireisiin fokusoivan kyselyn jälkeen potilailla oli tarve osoittaa, että subjektiivisistakin kokemuksista puhuminen on oikeutettua. Potilaat avautuivat oma-aloitteisesti, samalla kontrolloiden haastattelua ja ottaen tilaa itselleen korostamalla kokemustensa voimakkuutta ja tärkeyttä. DSA-ryhmän työntekijät olivat herkempiä kyselemään potilaiden subjektiivisista kokemuksista. Näin ollen potilaat kertoivat enemmän elämismaailmansa negatiivisista kokemuksista DSA-ryhmässä kuin potilaat tavanomaisen oirekeskeisen arvioinnin ryhmässä.

Johtopäätös on, että potilaat saivat potilaskeskeisessä, DSA-menetelmää käyttäneessä psykiatrisessa arvioinnissa enemmän tilaa tärkeäksi koetulle omakohtaisista elämismaailman kokemuksista puhumiselle. Yhteinen päämäärä hoidolle löytyi useammin ja mikä tärkeintä, lyhyemmässä ajassa ja vähäisemmin käynnein. Niukkojen resurssien aikana se on huomionarvoista.

— Tarvitaan lisää tutkimuksia selvittämään, voidaanko psykiatriassa saada aikaan parempaa halvemmalla, palauttamalla oireitten sijaan ihminen kiinnostuksen kohteeksi, Savander toteaa.

Enikö Éva Savander on yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri ja toimii osastonylilääkärinä kliinisessä työssä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.

Lääketieteen lisensiaatti Enikö Éva Savanderin lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja Dialogical Sequence Analysis as Case Formulation in Community Mental Health Centre: Naturalistic comparative study on Patient-centred approach tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 28.1.2022 klo 12.00 alkaen. Paikkana on Päijät-Hämeen keskussairaalan luentosali 1 ja 2, Keskussairaalankatu 7, Lahti. Vastaväittäjänä on professori Markku Timonen Oulun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Jukka Hintikka Tampereen yliopistosta.

Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä. Linkki julkaistaan myöhemmin tällä sivulla