Venäjän hallinto piirtää kansan rajoja uudelleen

Samalla vallanpitäjät haluavat sulkea vääränlaisia kansalaisia venäläisyyden ulkopuolelle muun muassa listaamalla ’ulkomaisia agentteja’ tai määrittelemällä tiettyjä identiteettejä, uskontoja tai seksuaalisuutta ’ei-perinteisiksi’.

Venäjän presidentin puheissa hylättiin 2000-luvulla asteittain ajatus yhteisestä eurooppalaisesta arvopohjasta, ilmenee Helsingin yliopiston väitöstutkimuksesta.

- Nyt Venäjän poliittinen johto haluaa osoittaa, että esimerkiksi vaatimukset demokratiasta tulevat ulkopuolelta, sanoo väitöskirjatutkija Veera Laine.

Nationalismia ylläpidetään usein yhdistelemällä valikoivia osia kansallisesta historiasta, ja Venäjällä ’historiallisen totuuden puolustaminen’ on kirjattu vuonna 2020 uudistettuun perustuslakiin valtion tehtävänä. Voitonpäivän juhliminen on tarkasteluajanjaksona tullut yhä keskeisemmäksi osaksi venäläisyydestä kerrottua tarinaa.

- Hallinto korostaa, että Venäjän ’tuhatvuotinen historia’ velvoittaa nykysukupolvia muistelemaan ja kunnioittamaan menneitä. Sallitun muistamisen rajoja vartioidaan kuitenkin tarkasti, Laine kuvaa.

Poliittisen johdon tulkintaa kansasta yhä vaikeampi haastaa

Perinteisiin arvoihin nojaaminen kansan yhtenäisyyden perustelemisessa voi myös nakertaa vallanpitäjien uskottavuutta. Venäjän poliittinen johto puhuu venäläisyyden ytimessä olevista henkis-eettisistä arvoista materialistisia tärkeämpinä, mutta ei osaa vastata esimerkiksi korruptiosyytöksiin, joita kansalaiset ovat esittäneet viime vuosina yhä painokkaammin.

- Venäjän hallinnon arvostelemista rajoitetaan pelottelemalla ja painostamalla kansalaisia, joten on vaikea tietää, miten syvästi vallanpitäjien tulkinta todella hyväksytään.

Laineen mukaan nykyhallinnon ei voi sanoa voittaneen kamppailua nationalismin luonteesta.

- Nationalismi ei ole yksinkertainen työkalu, jolla hallinto voi pönkittää oikeutustaan kansan silmissä, vaan argumentti, jota voidaan myös haastaa ja joka siksi vaatii jatkuvaa huomiota.

Nationalismi muutoksessa Venäjällä

Krimin liittäminen Venäjään vuonna 2014 sai monet lännessä puhumaan venäläisen nationalismin noususta. Väitöstutkimuksessa osoitetaan, että nationalismin käsitteet ovat tällä hetkellä muutoksessa.

Venäjän presidentti Putin on itse kutsunut itseään nationalistiksi. Hän yrittää omia kansallismielisten toimijoiden käsitteen ja antaa sille uusia – ja toisinaan uusvanhoja – sisältöjä. Putin puhuu Venäjästä monikansallisena valtiona, jossa etnisillä venäläisillä on muita tärkeämpi, koossapitävä rooli.

- Nationalismin käsitteeseen on 2010-luvulla suhtauduttu Venäjällä vähemmän kielteisesti, mutta vielä on varhaista sanoa, ymmärretäänkö nationalismi laajemminkin niin kuin presidentti sen esittää. Tällaiset innovaatiot voivat kuitenkin olla merkki ylirajaisesta muutoksesta: esimerkiksi Donald Trump kehui vuonna 2018 olevansa nationalisti, Laine muistuttaa.

Kansallistunteeseen vedotaan kaikkialla

Tarkastettava väitöstutkimus purkaa niitä keinoja, joilla kansallistunnetta muotoillaan Venäjällä 2000-luvulla, ja tarkastelee samalla kriittisesti nationalismin käsitettä Venäjän politiikan selittäjänä.

- Nationalismi ylipäänsä tunnistetaan paremmin ’muualla’ kuin ’meillä’.  Kansallistunteeseen vedotaan kaikkialla, ja kansaan kuuluminen on meille niin luonnollinen tapa ajatella, että se vaikuttaa myös tutkijoiden tapaan käyttää käsitettä.

- Tutkin nationalismia argumenttina, mutta se ei tarkoita, että kansaa kuvaava kieli olisi ’vain’ puhetta. Kielenkäyttö itsessään on teko. Esimerkiksi viime vuonna uudistetussa perustuslaissa kansan erityispiirteitä määritellään uudelleen. Nyt näiden uudistusten pohjalta muutetaan Venäjän lainsäädäntöä, millä on konkreettisia vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään, Laine toteaa.

**********************************

Live stream

VTM Veera Laine väittelee 1.10.2021 kello 13 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Nationalism as an Argument in Contemporary Russia - Four perspectives on language in action". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätalo (Unioninkatu 40, Helsinki), Sali 1.

Vastaväittäjänä on professori Luke March, University of Edinburgh, ja kustoksena on professori Juhana Aunesluoma.

Väitöskirja julkaistaan Suomen tiedeseuran sarjassa Commentationes Scientiarum Socialium.

Väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:
Veera Laine
Puh. 0505741807
veera.laine@helsinki.fi