Pitkään jatkuneet neuvottelut pankkien vakavaraisuutta sääntelevän Basel III:n toimeenpanosta EU:ssa ovat jälleen saavuttaneet yhden virstanpylvään, kun parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta äänesti parlamentin kannasta. Finanssiala ry:n johtava lakimies Olli Salmi toteaa, että parlamentti otti lakihankkeeseen lopulta varsin puritaanisen suhtautumisen.

”EU:n kansallisten markkinoiden erityispiirteitä ei valitettavasti juurikaan huomioitu. Tosin on tässäkin pilvessä kultareunus, kaikista haitallisimmat ehdotukset ainakin toistaiseksi torjuttiin”, Salmi toteaa.

Pankkisääntelyä koskevien lopullisten Basel III -standardien voimaansaattaminen odottaa toimeenpanoaan EU:ssa. Uudistuksen tarkoituksena on parantaa riskien laskentaa ja lisätä vertailukelpoisuutta pankkien välillä. Baselin komitean saaman toimeksiannon mukaan uudistus ei saisi merkittävästi nostaa pankkien pääomavaatimuksia.

Esimerkiksi riskilaskentaan ei ole tulossa muutamia pöydällä olleita ehdotuksia, jotka uhkasivat heikentää laskennan riskiherkkyyttä. Lisäksi pankeille annetaan sopeutumisaikaa muutoksiin.

Toisin kuin globaalia tasoa varten luodut Baselin standardit, EU-lainsäädäntöä laatiessa on aiemmin ollut pyrkimys, että sitä pystytään vaivatta soveltamaan ja että se sopii eri EU-maihin. Salmen mukaan tämä on ymmärrettävää.

”Yhden koon sukkahousut eivät sovi kaikille. Jotkin Baselin standardeista istuvat toisiin markkinarakenteisiin ilman muokkauksia hyvin, toisiin taas eivät kovinkaan hyvin."

Salmi antaa esimerkin, jossa hyvää sääntelyperiaatetta ei ole noudatettu.

”Joissain EU-maissa asuntolainoja ei juuri lyhennetä tai niitä ei lyhennetä tietyn ajan jälkeen. Baselin asuntolainoja koskeva ehdotus sopii näihin maihin melko hyvin. Suomessa asuntolainat maksetaan takaisin kokonaisuudessaan, mutta Baselin standardi ei ota tätä huomioon.”

Sääntelyssä laadun pitäisi voittaa määrä

Baselin standardeja sovellettaessa eurooppalaiset viranomaiset ovat lobanneet tiukasti sen puolesta, että EU-sääntelylle tyypillistä yhteensovittamista ei tehtäisi. On helppo huomata, että eurooppalainen pankkisääntelylinja on tiukempi kuin muualla. Mistään löysemmästä sääntelystä on turha edes puhua. Esimerkiksi briteillä ei tunnu olevan vastaavia jyrkkiä esteitä omissa implementointitoimissaan ottaa erityispiirteitään huomioon.

”On harmillista, että EU:ssa ei nähdä sitä, että tavoitteena ei tulisi olla säädellä mahdollisimman paljon. Sen sijaan tavoitteena tulisi olla säädellä mahdollisimman laadukkaasti. Se ei nyt toteudu.”

Laadukkaassa sääntelyssä kokonaisuus ja yksittäiset säännökset laaditaan tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta mahdollisimman helposti sovellettaviksi. Lopputuloksena ei silloin ole monimutkaista ja vaikeaselkoista sääntelyä, joka ei vastaa tavoitteitaan.

Suomessa pankkisääntelyyn kokonaisuutena perehtynyt eduskunnan talousvaliokunta on hyvin ymmärtänyt tarpeen laatia lainsäädäntö Suomen oloihin sopivaksi. Riittävän konkreettisten kantojen muodostaminen suuressa valiokunnassa jäi kuitenkin harmillisen myöhäiseen vaiheeseen, eikä Suomelle ominaisten piirteiden huomioiminen Euroopan parlamentissa enää onnistunut.

”Pankit sopeutuvat sääntelyyn, onhan niiden kirjaimellisesti pakko. Kysymys onkin siitä, että mitä huonommin sääntely sopii yhteiskuntaan, sitä enemmän koko yhteiskunnan pitää taipua. Ja se taipuminen ei tapahdu välttämättä kivutta. Ehkä tätäkin kannattaa miettiä eduskuntavaalien jälkeen, kun pohditaan, miten Suomi pyrkii jatkossa vaikuttamaan EU-sääntelyyn”, Salmi summaa.

Tutustu parlamentin tiedotteeseen.