Yhden vanhemman perheet haluavat työmarkkinoille

Riittävät hoivapalvelut mahdollistavat perheellisen työssäkäynnin ja vähentävät työttömyyttä ja pienituloisuutta

Lapsiperheiden pienituloisuuden keskeisimpänä syynä on yhden vanhemman perheiden työttömyys, joka Tilastokeskuksen Työssäkäyntitilaston (2020) mukaan oli 13,1 % eli huomattavasti suurempi kuin muun väestön. Ennen 1990-luvun suurta lamaa yksinhuoltajaäitien työllisyysaste (89 %) oli suurempi kuin parisuhteessa elävien äitien (82 %). Mm. Katja Forssén ja Veli-Matti Ritakallio havaitsivat, että kokopäivätyö suojasi yksinhuoltajia köyhyydeltä tehokkaimmin. Pohjoismaissa köyhyys kohdistuukin muihin yksinhuoltajiin kuin kokopäivätyössä toimiviin.

 Yksinhuoltajilla on korkea motivaatio työssäkäyntiin
Yksinhuoltajaäideillä on korkeampi motivaatio osallistua työelämään kuin parisuhteessa olevilla, jopa silloinkin, kun palkasta jää vähemmän käteen kuin sosiaaliturvasta. Tämän arvioidaan johtuvan siitä: että työelämä korvaa osittain sosiaalisia tarpeita, joita perhe tyydyttää: arvostusta, sosiaalisia suhteista ja onnistumisen kokemuksia. Ammattitaito on nykyihmisen kallein omaisuus pitkällä tähtäimellä ja työllistyminen ylläpitää ammattitaitoa ja avaa mahdollisuuksia työelämässä. Kansalaisen on myös vaikea arvioida, mitä työttömänä työttömyysturvasta, mahdollisesta asumistuesta, toimeentulotuesta sekä päivähoitomaksusta lopullisesti jäisi käteen. Tutkimus osoitti myös, että yksinhuoltajaäidit alikäyttivät toimeentulotukea ja elatustukea. Tunnettua on, että yksinhuoltajaäidit jättävät elatustuen hakematta, jotta etävanhempi tapaisi lapsiaan: ”Niitä ei voi korvata millään rahalla!” Lapsi tarvitsee toista vanhempaansa ja lähivanhempi lepotaukoa. Toimeentulotuen hakemista kuvattiin myös nöyryyttävänä. (Hakovirta).

Yhden vanhemman perheissä on erityisen vaikea yhdistää lasten hoitoa epätyypilliseen työaikaan puuttuvien hoivapalvelujen vuoksi. Krögerin tutkimuksessa kenenkään epätyypillistä työaikaa tehneiden yksinhuoltajien saamat julkiset lasten hoivapalvelut eivät kattaneet kokonaan työ- eikä opiskeluaikaa, vaan he joutuivat turvautumaan epävirallisiin verkostoihin voidakseen käydä töissä. Moilasen väitöstutkimus tukee aikaisempia havaintoja.

Vanhemmille pitää myös käytännössä toteuttaa 1.1.2015 alkaen lakisääteinen subjektiivinen oikeus kotipalveluun eikä sen käyttöä pidä rajata esimerkiksi vain toimeentulotuki- tai lastensuojelun asiakkaisiin kuten lakikin edellyttää. Lapsiperheiden kotipalvelua pitää olla riittävästi ja sitä pitää saada oikea-aikaisesti ja viimeistään kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta. Lapsen tai vanhemman sairastuessa pitää saada ympärivuorokautista kotipalvelua. Näitä palveluja pitää saada ilman lastensuojeluasiakkuutta. Toisaalta lastensuojeluasiakkuus ei myöskään saa estää palvelujen saantia. Riittävät kotipalvelut ehkäisevät vanhemman uupumuksen ja ovat halvempaa kuin korjaava lastensuojelu.

Varhaiskasvatusajan tulee joustaa vanhempien työaikojen mukaan, ja myös vuorotyöläisten lapsille on järjestettävä riittävästi hoivapalveluja. Vuorohoitoa pitää ainakin kokeilla kolmiperhehoitona niin, että yöhoitaja tulee lasten kotiin Ruotsin käytännön mukaisesti. Avoimia päiväkoteja ja muuta satunnaista päivähoitoa pitää laajentaa tarpeiden mukaiseksi, myös oppilaitoksiin ja sairaaloihin.

Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on tarkoitettu 1. ja 2. vuosiluokkien oppilaille sekä muiden vuosiluokkien erityisopetukseen otetuille oppilaille.Opetushallituksen aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämisraportin (2018) mukaan vain 63 % kunnista ilmoitti järjestävänsä sekä aamu- että iltapäivätoimintaa. Sen hinta on joko 120 euroa/kk tai 160 euroa/kk riippuen osallistumistuntienmäärästä. Ensimmäisen

vuosiluokan oppilaista toiminnassa oli mukana noin 55 % ja toisen vuosiluokan oppilaista 27 %. Erityisen tuen piirissä olevista oppilaista on aamu- ja iltapäivätoiminnassa noin 6 %. Palvelun saavutettavuuden kannalta suurimpana puutteena on ollut se, että vain harvat kunnat ovat järjestäneet aamupäivätoimintaa. Myöskään iltapäivätoiminnan paikkoja ei ole ollut tarjolla kaikille sitä tarvitseville lapsille. Erityisen tuen lapsista on toiminnassa mukana vain pieni osa ja erityisesti isompien lasten integroitumisessa aamu- ja iltapäivätoiminnan ryhmiin on ongelmia. Lapset ja huoltajat eivät myöskään ole juurikaan päässeet osallistumaan toiminnan suunnitteluun. Tilat ovat usein olleet liian ahtaita. Liiton toimintapiirissä olevat vanhemmat ovat toivoneet neurologisesti oirehtiville hiljaisia tiloja. Raportti ehdottaakin, että aamu- ja iltapäivätoiminnalle sopivat tilat tulee säätää koulujen rakennussuunnitelmiin.

Varhaiskasvatusmaksussa ei tule huomioida tulona lapsen elatusapua eikä elatustukea. Pienten koululaisten ja erityistarpeisten lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan pitää olla maksutonta, mikä vähentää kannustusloukkuja. Tasasuuruiset aamu- ja iltapäivähoidon maksut ovat pienituloiselle liian suuria. Varhaiskasvatusmaksulain mukaan kunta voi jättää perimättä tai alentaa maksun, joka uhkaa perheen toimeentuloa. Valitettavasti tätä ei tunneta eikä käytetä. Tästä Euroopan köyhyyden vastainen verkosto (EAPN-Fin) on laatinut selvityksen: (http://www.eapn.fi/wpcontent/uploads/2017/01/asiakasmaksulain-raportti_final.pdf.)

Yksin lastaan kasvattavien pitää saada kaksi vapaata vuorokautta kuukaudessa, jolloin kunta järjestää lapsen hoidon perheelle soveltuvalla tavalla vanhemman levon ja virkistyksen parantamiseksi (vrt omaishoitajat).

Erityistarpeisen lapsen perheille on oltava tarjolla riittävästi hoivapalveluja, tukiperheitä, sijaiskoteja, omaishoidon tukea ja leirejä koulujen lomien ajaksi. Ainakin erityistarpeisten lasten aamu- ja iltapäivätoiminnalla pitää olla asianmukaiset tilat mm. hiljainen huone ja pieni ryhmä. Kuljetukset kuntoutukseen ja jatkuvassa laitoshoidosta kotiin tukisivat vanhemman työllistymistä. Omaishoidontukeen tarvitaan yhtenäiset ohjeet.

Kannatamme työmarkkinaneuvontaan panostamista
Erityisesti yksinhuoltajien on todettu hyötyvän siitä. Pienperheyhdistys ry on toteuttanut työllistämishankkeen, jonka mukaan henkilökohtainen neuvonta työllisti jopa 60 % työttömistä yksinhuoltajista (Lisätietoja: em. yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Turtiainen).

 

Myös työllisyyshankkeissa tulee kiinnittää huomiota lastenhoitomahdollisuuksiin
Jokaisen kurssilaisen lastenhoitotilanne pitää selvittää ja järjestää tavalla tai toisella kunnan ja työvoimaviranomaisten toimesta. Kun mietitään työttömän yksinhuoltajan mahdollisuutta työllistyä, tärkein arvioitava asia on lastenhoidon järjestäminen.

Usein pitkäaikaistyöttömille yksinhuoltajille tarjotaan työllistämistyönä hoiva-alan kolmivuorotyötä. Onko kurssilaisen lapsilla mahdollisuus oikeasti vuoropäiväkotiin? Vuorokoteja on yleensä niin harvassa, että matkat voivat muodostua kohtuuttomaksi ja estää niiden käytön. Miten järjestetään pienten koululaisten ilta- ja yöhoito, jota ei ole Suomessa lainkaan? Olisiko pienillä koululaisille mahdollisuus käyttää varhaiskasvatuksen vuorohoitoa? Miten järjestetään koululaisen hoito, mikäli työllisyyskurssi tai työllistämistyö on perheen koululaisten kesä-, syys- tai hiihtoloman aikana? Miten järjestetään erityistarpeisen lapsen hoito? Sopiiko koululaisten iltapäivähoidon tila esimerkiksi ääniyliherkälle? Voisiko lapselle järjestää koulutalosta hiljaisen tilan iltapäivätoimintaa varten, jotta vanhempi kykenee ottamaan työtä vastaan, hankkimaan perheen elannon ja oman eläketurvan?

 Vanhemmilla pitää olla inhimilliset työolosuhteet, joissa huomioidaan perheenhuoltovelvollisuudet. Työttömän pitää voida työskennellä viisi päivää kuukaudessa ilman, että ansiotulot vaikuttavat työttömyysturvaan. Lastenhoitovaikeuksien pitää riittää yksinhuoltajalle perustelluksi syyksi kieltäytyä tarjotusta työstä ilman karenssiseuraamuksia.

Susanna Kavonius                                           Heljä Sairisalo

puheenjohtaja                                                   toiminnanjohtaja                                              

Lähteet:

Forssén, Katja – Ritakallio,Veli-Matti Yksinhuoltajäitien moniulotteinen köyhyys Euroopassa, teoksessa Forssén, Haataja, Hakovirta Yksinhuoltajuus Suomessa Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009

Hakovirta, Mia Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat, Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 45, 2006

Kröger, Teppo Hoivaköyhyys yksinhuoltajaperheessä. Kenelle lastenhoito-ongelmat kasautuvat, teoksessa Takala toim. Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin? Kela ,2004

Moilanen, Sanna Monitahoisten vaatimusten keskellä: Yksinhuoltajaäitien epätyypilliset työajat ja työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2019, 122 p.

Omais- ja perhehoidon kehitys vuosina 2015–2018. Päätelmät ja suositukset jatkotoimenpiteiksi.http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161377/R_61_2018_OMPE_11022019.pdf